1990-luvun alussa käynnistynyt inkerinsuomalaisten paluumuutto kasvatti Suomessa mielenkiintoa venäjänsuomalaisia kohtaan, ja nykyisin venäjänsuomalaiset perheenjäsenineen muodostavat suurimman Suomessa asuvan ulkomaalaisryhmän. Helsingin yliopistossa tarkastettava Helena Miettisen sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja "Menetetyt kodit, elämät, unelmat. Suomalaisuus paluumuuttajastatukseen oikeutettujen venäjänsuomalaisten narratiivisessa itsemäärittelyssä" valottaa paitsi inkerinsuomalaisten, myös 1920- ja 1930-luvuilla Neuvostoliittoon muuttaneiden loikkareiden ja amerikansuomalaisten kokemuksia omasta suomalaisuudestaan.

Miettisen väitöskirja osoittaa, että perinteisten suomalaisuuden rakennuspuiden kuten suomen kielen merkitys on venäjänsuomalaisille yhä useammin symbolinen. Kaikkein vanhimpia ikäluokkia lukuun ottamatta venäjänsuomalaiset määrittelevät itsensä venäjänkielisiksi tai vironkielisiksi suomalaisiksi, joille ei kuitenkaan löydy vastinetta suomalaisessa käsitemaailmassa. Monenkertaisina maastamuuttajina ja maahanmuuttajina käsitys yhteisestä kotimaasta vaihtelee. Isänmaaksi nimetään useimmiten paikka, jossa kertoja on syntynyt tai asunut enimmän osan elämästään. Inkerinsuomalaiset eivät kuitenkaan nimeä Inkeriä isänmaakseen.

Tutkimus osoittaa, että inkerinsuomalaisuus on nykyisin luonteeltaan itsensä inkeriläisiksi tuntevien ihmisten verkosto. Keskeisin sija suomalaiseksi määrittelyssä on kärsimyshistorialla, jonka sisältöä ovat Stalinin vainojen aikaiset tapahtumat joko omakohtaisina kokemuksina, mutta yhä useammin kertomuksina sukulaisten tai yleensä suomalaisten kohtaloista. Myös ulkopuolisten tekemät määrittelyt heijastuvat ihmisten etniseen itsekäsitykseen. Esimerkkinä mainittakoon suomalaisten tapa luokitella venäjänsuomalaiset lähtötaustasta riippumatta "inkerinsuomalaisiksi" tai "inkeriläisiksi".

Miettinen tarkastelee venäjänsuomalaisten etnisen identiteetin rakentumista kertomusten kautta. Tutkimuksessa on mukana 73 eri-ikäisen venäjänsuomalaisen elämäntarinaa, joiden kertojista noin kolmannes asuu yhä Venäjällä. Kertojista noin kolmannes on inkerinsuomalaisia, kolmannes loikkareita ja kolmannes amerikansuomalaisia. Ryhmien erilainen ideologinen tausta heijastuu kertomuksiin. Neuvostoideologia ja toisaalta myös Neuvostoliiton romahtaminen ovat vaikuttaneet kertojien itsemäärittelyyn, mikä näkyy inkerinsuomalaisten maallistumisena ja toisaalta amerikansuomalaisten ja loikkareiden punavärin haalistumisena.

Kirjoja on myytävänä Inkerin kulttuuriseuran Koivussa ja tähdessä, osoite Kaarlenkatu 3 - 5, A, 00530 Helsinki. Voit tehdä tilauksen sähköpostitse osoitteesta koivujatahti@netti.fi tai tytti.piironen@kolumbus.fi tai puhelimitse 050-529 0756.