Hietamäen luonto ja maisemat

Abram Tiisnekan kuvaus Hietamäestä. Julkaistu vuonna 1882 Uusi Suomettaressa.

Hietamäki on pinta-alaltaan melkein yhtä pieni kuin Ropsunkin kirkkokunta, mutta suomalainen asukasluku nousee Hietamäellä puoleen neljättä tuhatta henkeen. Samassa huomaa Hietamäen olevan enemmän yksinomaiselta suomalaisia seutuja Inkerinmaalla. Ja todellakin on tämän kirkkokunnan piirissa vain yksi suurempi venäläinen kylä, Kaporskoi, Krasnojeselon venäläiset seudut ja Vuissolan suuri venäläinen kirkkokylä antavat jo Hietamäen kirkkokunnan rajoille, niinkuin Pietarhovi ja Strelnakin. Muutamia harvoja venäläisiä ja inkeroisia taloja löytyy Hietamäenkin kylien keskellä, Pihilästä, Sorbunoilla ym, mutta niiden vähälukuisuudella ei ole merkitystä tämän puolen suuren suomalaisen asutuksen suhteen.

Hietamäellä on pienenpuoleinen, ulkoapäin hyvin yksinkertainen puinen kirkko, vanhaa ristikkokuosia, mutta uusi alttaritaulu ja uudet urut tekevät tämän kirkon sisustan siistiksi. Kuitenkin rakennuksen liika mataluus ja seinien hirsimäisyys eivät salli tarpeeksi juhlallisuutta tälle herran huoneelle. Olen kuullut tämän kirkon olevan erään täkäläisen yksityisen talonpojan rakentaman.

Hietamäen kirkkokunnan ala on jaettu kahteen, toisistaan aivan erilaiseen luontoon. Kirkkokunnan keskitse käypi Sunkuranmäenselkä, alaston ja metsätön, lukuun ottamatta muutamia pieniä puistoja. Mäen rinteet ja mäen taus ovat saviperäistä maata, viljelykselle hyvin sopivia., mutta metsien puutos tekee täällä suuren haitan viljakasvien edistymiselle hyvilläkin mailla, koska tuulet ja ahava saavat esteettä peltoja kuivattaa. Aivan toisenlainen luonto on mäen alaisissa kylissä. Täällä on maanlaatu hiekansekaista, mutta hyvästi lannoitettuna ja metsiköillä suojattuna, antaa tämä maa melkein paremman sadon kuin jo mainitut savi- ja kalkkimaat. Ihanimpia seutuja ovat ne Hietamäen alakylät, jotka sijaitsevat Nuolijoen varsilla sekä tämän ja Sunkuran mättään vaiheella. Täällä ovat monet tiheät kylät ympäröityinä metsiköillä, ihan kuin puutarhojen keskellä. Tosin täkäläiset lehdot näkyvät vuosi vuodelta harvenevan. Paras kaunistus näillä seuduin on Nuolijoki, joka monimutkaisena kiertelee kylien vaiheilla. Aivan joen läheisyydessä ja sen alkupäässä Ropsusta saakka, käypi kivestä laitettu maantie, jota vastaan joki monesti äkkiä syöksyy, ihan kuin tahtoisi tien poikki murtaa. Vasta Hietamäen rajalla pääsee Nuolijoki tien poikki, juoksee Strelnaan ja täältä useampien siltojen aloitsen Suomenlahteen. Ropsasta Sorbunoihin on joukko jauhomyllyjä, muistaakseni viisi, joista Pietarin varaksi jauhoja jauhetaan. Vihdoin on tämä joki kaloistakin rikas, ja vasta tänä kesänäkin saivat muutamat joen varrella asuvat talonpojat sadoin määrin harjuksia samasta apajasta.

Koska Hietamäellä on maan laatu sopiva viljelykselle, niin onkin maan tuotteet täällä ensimmäisenä elatuslähteenä. Enin pidetään perunoita, joita myydään paljon Pietariin, toisena viljana on kaura, jota myöskin joskus ylettyy myytäväksi ja kolmantena ruis, jota tavallisesti viljellään vaan omaksi tarpeeksi, vielä pidetään ohraa suurimoitten varaksi ja muutamin paikoin vehnääkin vähitellen. Heinän kylvö on alkanut viime suosina saada yhä enemmän alaa, joka on erittäin edullista niin vähäisillä niitty- ja karjamailla, kuin täällä on. Kaalia pidetään omaksi tarpeeksi, paikoin myytäväksikin.

Toisena elatuskeinona on täällä karjanhoito. Tosin lehmiä ei ole taloissa kuin pari kolme päätä, mutta kerran ja kahdesti viikossa maidon kanssa Pietarissa ajetaan ja noin 5 - 10 rpl kerralta rahaa saadaan. Pienelle perheelle tämäkin on jo hyvä tulo. Muuten viedään kaupalle vielä heiniä, olkia ja erittäin paljon kylpyvastoja, joilla viimeisillä muutamat kylät täällä keräävät vuosittain suuretkin rahat. Ylipäänsä tehdään täällä työtä ahkerasti, kesällä maatöitä ja talvella miehet vetävät lantaa, naiset kehräävät, kutovat ja ompelevat kotona. Elämä näyttää hyvin järjestetyltä täkäläisissä taloissa. Usein on hyvä toimeentulo silminnähtävä. Alkaapa siisteys ja kauneus saada yhä enemmän jalansijaa täkäläisen kansan keskuudessa. Kartanot ja asuinhuoneet muuttuvat kylissä yhä komeammiksi ja puhtaammiksi. Huoneita rakennetaan luhtikerroksilla avarampia kuin ennen, katetaan päreillä, seinät laudoitetaan, maalataan, laitetaan tarpeeksi valoa myöntäviksi. Kartanoiden etutarhoja on alettu siististi aidoittaa, puita istutetaan, kukkia kasvatetaan. Tämä kaikki ei ole vielä läheskään yleistä täälläpäin, mutta huomattavasti on jo alkua sinnepäin.

Hietamäki lienee alkuaan ollut kokonaan äyrämöinen paikkakunta, mutta nykyisin on täällä jo enemmän kuin puoleksi savakoita. Hietamäen äyrämöistytöt leikkaavat tukkansa poikien tavalla, tasaseksi korvia myöten, kantavat päässään taidollisesti laitettua somaa helmiseppelettä sekä kaunistavat mustan hameensa hartiot ja olkapäät hopeapitsillä. Akat pitävät valkeata huntua, joka on pingotettu sykeröjen päälle. Sykerö kohoo kolmikulmana otsanpuolisella päälaella. Molemmilla sekä akoilla että tytöillä on rinnassa kuvan alla somasti langoilla kirjaeltu rekko, kauniilla soljella molemman puoliselta sivulta paitaan yhdistetty. Paidan hihat ovat aina valkeasta kankaasta, nekin lankakoristeilla varustetut, olkapäät toki aina toista ainetta kuin itse hihat. Tämä äyrämöispuku on erittäin komea pyhäisenä pukuna, koska naisilla on edellisen lisänä verkaset hameet, siistit valkoset esiliinat jostakin hienosta kankaasta ja soma kotitekoinen vyö yllänsä. Silloin luulee todella näkevänsä "Pohjan neidon" edessänsä.