Kylien karttoja
Kelton ensimmäinen suomalainen koulu perustettiin vuonna 1856 hoviherra Aleksander Tseglokovin lahjoittamalle tontille. Raittiusseura syntyi vuonna 1887 kirkkoherra J. W. Murmanin toimesta. 1900-luvun alkuvuosina paikkakunnalla toimi myös M. Ruotsin johtama maamiesseura ja vuonna 1903 perustettu palokunta. Vuonna 1912 Keltossa toimi 12 osuuskauppaa. Yksi Inkerin vanhimmista oli Virkkilässä.
Vuonna 1907 Keltossa pidettiin suuret raittiusjuhlat ja viidennet yleisinkeriläiset laulujuhlat vuonna 1910. Esiintyjiä oli 250 ja yleisöä yli 2 000.
Keltto tunnetaan perunapitäjänä.
Kelton pohjoispuolella Pietarista Seuloskoin kaupungin kautta Laatokan rantaan kulkee ns. Elämän tie, joka vuosina 1941–43 yhdisti piirityksessä olleen Leningradin maan pääosaan. Tätä tietä pitkin maaliskuussa 1942 inkerinsuomalaiset karkotettiin piirityksestä Siperiaan. Elämän tien varrella on runsaasti muistomerkkejä ja Laatokan rannassa on museo.