Koprinan murre
”Mie olen elämässäin hyvin paljo neulont, teht sukkii, kintaita, lankapaitoi. Ensin tietyst lampaat keritää. Keritää lampaita kaks kertaa vuotee, syksyl ja kevväil. Lampaat ko keritää, sit villaa kävvää karttaamaa. Villoi ei pessä villoi, a kartataa ne hijekkään. Meil ko on vähän ollut villaa, ni mie olen itse kartantkii. Karttaan ne ensin, tien leppeil. Sit ne leppeet laitan kaik hyväst siin kartaes jo ja alan otsist ottaa ja uuvvestaa kartata. Karttaan viel kovemmin, jot ei jiä yhtäkää ainovaa nukkaa. Ain nostan sitä levettä ja päivää päin katson. Jo nukkii on, ni sit viel alan karttaa. Tuas panen kartan piäl ja tuas karttaan niin kauvan, ko ei jiä yhtäkää ainovaa nukkaa. Sit siin tulloo hyvvää lankaa.”
(Katri Tynni, s. 1906. Virkkilä, Koprina. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen 2004).