Hakuli
Homutta s-v
Hylkysi
Hynnänautio
Jormonia
Kanasko
Kantokylä
Karstala
Kemppaala
Kivanitsa s-v
Klopitsa s-v
Kolotitsa
Kolpovitsa s-v
Korkka
Korpela
Korsoskovitsa s-v
Korpela
Korpikylä
Koskova s-v
Kottina I
Kottina II
Kuivila
Kupanitsa s-v Laakanova Laskovitsa

Lemusa s-v
Markkova
Minkkova
Muratta
Niiskovitsa (Kartta)
Nikoditsan Grebla
Olkkova s-v Oravankylä
Orponia
Oseritsa s-v
Osnakka
Pekkola
Pieni Kikkeri
Pieni Ontuksi s-v
Piesala
Priiskova s-v
Pulliala
Puolakkala
Putina
Raakelitsa s-v
Rampala
Rapala
Riihikaivo
Rokovitsa s-v
Roksova

Ronkovitsa s-v
Ruttenitsa
Röllä
Saahkonja
Saappola s-v
Seltsa s-v
Seropitsa
Smolkkova
Solkkova s-v
Sumina s-v
Suomen Pekunitsa
Suomen Teskova
Suuri Kikkeri
Suuri Ontuksi
Sääpinä
Torosova
Tuomarinautio
Uusi Hylkysi
Uusi Kemppaala
Vesikkola
Volkova s-v
Volossova s-v
Ärttölä

A. Tiisnekan kirjoittama artikkeli Kupanitsasta, joka on julkaistu Uusi Suometar -lehdessä 04.3.1882 avautuu tästä.

Kupanitsan, Spankkovan ja Kolppanan Länsi-Inkerin ylängöllä ei ole lainkaan järviä eikä jokia. Monessa kylässä oli pieniä lammikoita, tiikkejä. Kaivoja oli harvassa, sillä niiden rakentaminen oli työlästä.

Vesikkolan ja Rampaalan välisessä metsikössä oli kurmus. Sen muodosti suppilomainen noin 10 metriä läpimitaltaan oleva ja viisi metriä syvä kuoppa. Kuopan yläreunalla kasvoi pajukkoa ja orjantappuroita. Alempana kasvoi sananjalkoja ja keskikohdalla oli suuria kiviä. Kurmus syntyi, kun multakerroksen alla olevassa kymmenmetrisessä paasikivikerroksessa oli reikä, jonka kautta vesi imeytyi alempaan sorakerrokseen. Kevättalvella vesi virtasi kurmukseen ja imeytyi kivien raoista maan sisään. Kupanitsassa oli vastaavia kurmuksia useampiakin ja niitä kutsuttiin poliksi. Vesikkolan pola oli kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Se täyttyi kevättulvan aikana vedellä, mutta kesällä siinä oli vain 20 metriä läpimitaltaan oleva tiikki. Muu pola kasvoi heinää. Kuuluisin oli Roopen kurmus, joka sijaitsi Kikkeristä Vesikkolaan johtavan tien läheisyydessä.

Kerran pääsiäispäivänä joukko nuoria kulki Kikkeristä Vesikkolaan. Kevätvedet olivat valloillaan ja tiet kuraisia. Kurmuksen luona eräs tytöistä lähti pesemään kenkiään, mutta hänen jalkansa lipesi ja hän putosi kurmukseen. Roope-niminen poika riensi pelastamaan tyttöä, mutta kurmus nielaisi hänetkin. Toiset pojat juoksivat Puolakkalan kylään hakemaan pelastusvälineitä. Köyteen sidottiin rautakoukku. Koukku tarttui pelastettavien vaatteisiin ja toisiinsa kietoutuneet onnettomuuden uhrit saatiin kiskottua kuiville. Mutta henkiin heitä ei enää pystytty herättämään. Väitettiin, että heidän rakkautensa oli todella lujaa, koska he vielä kuollessaankin halasivat toisiaan.