Hakuli
Homutta s-v
Hylkysi
Hynnänautio
Jormonia
Kanasko
Kantokylä
Karstala
Kemppaala
Kivanitsa s-v
Klopitsa s.v
Kolotitsa
Kolpovitsa s-v
Korkka
Korpela
Korsoskovitsa s-v
Korpela
Korpikylä
Koskova s-v
Kottina I
Kottina II
Kuivila
Kupanitsa s-v Laakanova Laskovitsa

Lemusa s-v
Markkova
Minkkova
Muratta
Niiskovitsa
Nikoditsan Grebla
Olkkova s-v Oravankylä
Orponia
Oseritsa s-v
Osnakka
Pekkola
Pieni Kikkeri
Pieni Ontuksi s-v
Piesala
Priiskova s-v
Pulliala
Puolakkala
Putina
Raakelitsa s-v
Rampala
Rapala
Riihikaivo
Rokovitsa s-v
Roksova

Ronkovitsa s-v
Ruttenitsa
Röllä
Saahkonja
Saappola s-v
Seltsa s-v
Seropitsa
Smolkkova
Solkkova s-v
Sumina s-v
Suomen Pekunitsa
Suomen Teskova
Suuri Kikkeri
Suuri Ontuksi
Sääpinä
Torosova
Tuomarinautio
Uusi Hylkysi
Uusi Kemppaala
Vesikkola
Volkova s-v
Volossova s-v
Ärttölä

Uusi Suometar 04.3.1882
Inkerinmaalta V

Toisena rajaseurakuntana Pietarhovin piirikunnassa, länsi-eteläiseen kulmaan Pietarhovista, on Gubanitsa. Tämän seurakunnan rajana on idässä Skuoritsan, Spankovan ja Koprinan seurakunnat, etelässä tekee Gubanitsa yhdessä länteisen naapurinsa kanssa jo lopullisen rajan suomalaiselle asutusalalle Inkerinmaalla, länteen Gubanitsasta on vastamainittu naapuriseurakunta Moloskovitsa ja pohjaan tulee Koprino sekä Serebetta.

Gubanitsan seurakunnan pituus luoteesta kaakkoon on noin 35 virstan paikoilla ja leveys koillisesta lounaaseen 25 virstaa. Kirkko ei ole aivan keskellä kylää, mutta enemmän seurakunnan länsi-eteläisellä kulmalla, johon kaukaisemmista kylistä Serebetan ja Skuoritsan rajoilta tulee lähes 20 virstaa ja Kaprion kulmalta vähän ylikin vastamainitun matkan. Gubanitsan seurakunnan laita suomalaisena seutuna on paljon Kaprion kanssa saman osan alainen. Gubanitsassakin kuten Kapriossa, suomalainen väestö tuntuvasti katoo taikka muuttuu venäläiseksi.

Gubanitsa on ollut ennen tiheämmin asuttuja suomalaisilta Inkerinmaalla. Tällä ajalla nousee tämän seurakunnan suomalainen väkiluku parisataa henkeä yli neljäntuhannen. Gubanitsassa eivät ole suomalaiset läheskään niin sekaisia vanäläisien kanssa kuin esim Kapriossa ja Serebetassakin. Täällä on koko kyläryhmiä suomalaisella väestöllä, josta lapset ja naiset tuskin sanaakaan venäjäksi tietävät. Mutta tapaa tämänkin seurakunnan sisällä paljon venäjänuskoisia jopa umpivenäläisiäkin, niin kuin esim keskellä seurakuntaa olevassa suuressa Glopitsan kirkonkylässä; samaten on itse Gubanitsan kylässä puoleksi venäläisiä. Täälläkin sattuu naimisia suomalaisten ja venäläisten kesken, mutta toinen syy se on, joka etupäässä Gubanitsassa vähentää suomalaisten lukua. Täällä pidetään paljon ”linnanlapsia” Pietarin lapsikartanosta ja tämän kautta täällä tavallisesti on lapsien kuolo kylissä vieläkin suurempi kuin muualla Inkerinmaalla. Linnanlapsen elättäminen on Gubanitsan kulmalla tavallisena elatuskeinona köyhemmissä taloissa. Ja näin ollen saapi oman lapsen hoito aina enemmän taikka vähemmän kärsiä ja kitua, jopa joutaa tämä kaihotta kuollakin. Ja saahan linnanlapsista jonkun jättää ”ottolapsekseen”, jos omat lapset kaikki kuolema korjaa.

Kansan sivistyksen kanta on Gubanitsassa vielä aivan alkuperäisellä kannallaan. Joltinenkin kuollut lukutaito jo entuudestaan on kyllä täälläkin tavattavana suomalaisten kesken, mutta noita- ja taikatemput yhdessä monenlaisen epäuskoisen lahkolaisuuden kanssa ovat sittenkin täällä ainoana henkisen elämän merkkinä kylissä. Kouluja suomalaisilla opettajilla on Gubanitsan seurakunnan piirissä tällä ajalla kaksi, taikka kolmekin jos niin ottaa, nimittäin itse Gubanitsan kylässä, Niskovitsassa ja Peräjärvellä. Edellisessä näistä, joka on ainoastaan toisena osastona paikkakunnan venäläisessä koulussa, on opettajana seurakunnan lukkari P. Laamanen. Tälle miehelle maksaa piirikunnan maalaishallinto opetuksesta 100 ruplaa vuodessa.

Viime oppivuonna oli Gubanitsan koulun kirjoissa suomalaisia lapsia 29 poikaa ja 5 tyttöä; saman koulun venäläisessä osastossa oli samalla ajalla 26 poikaa ja 21 tyttöä. Koululla on oma kartanonsa, mutta suomalainen opettaja asuu erikseen omissa suojissaan. Niskovitsan koulu on kaukaisessa seurakunnan syrjäkylässä, hyyrätyissä huoneissa. Opettajana koulussa on neiti A. Savolainen, oppilaita oli viime vuonna 21 poikaa ja 14 tyttöä ja näiden lisäksi vielä 4 venäläistä poikaa. Tämä koulu on ollut vaikutuksessa vasta yhden vuoden. Molemmat Gubanitsan suomalaiset koulut ovat kokonaan maalaishallinnon ja täkäläisen kouluneuvoston hoteissa, eikä seurakunnan pastorilla ole näissä laitoksissa mitään sanomista.

Vielä käy Gubanitsan kylistä lapsia Peräojan koulussa, mutta tässä koulussa käypi lapsia myöskin Skuoritsan ja Serebetan kylistä, eikä sitä saa siten lukea yksistään enää Gubanitsan seurakuntaan kuuluvaksi kouluksi. Peräjärven koulussa kävi viime vuonna 76 lasta, joista suomalaisia 43 poikaa ja 23 tyttöä. Tämäkin koulu on kokonaan semstvon oma. Yhteensä on käynyt viime vuonna koulua noin 100 suomalaista lasta, joista tyttöjä 30.

Tämä on vähän seurakunnassa, jossa on yli 4 tuhannen hengen, mutta hyvä alku se sittenkin on. Kuusi vuotta takaperin ei Gubanitsassa ollut vielä mitään kansakoulua. Tuskin voipi yksipuolisempaa luontoa ajatella, kuin on Gubanitsan puoli. Täällä ei tapaa ainoatakaan järveä, eikä löydä yhtään jokea. Metsiä ei ole kuin nimeksi vähäisiä varvikoita ja muutamia herrojen puistoja. Kaikkialla vaan tasasesti aaltoelevaa lakeata, jossa tiheät tuulimyllyt voivat esteettä työtänsä tehdä. Kansan varallisuus on Gubanitsan kulmalla pienempiä ja toimeentulo vähäisilläkin vaatimuksilla on täällä kovin tukalaa. Maaperä on kyllä laatuaan hyvää, enimmäksi kalkinsekaista savimaata, mutta maanviljelys on huonolla kannalla ja maata on liiaksi vähän talonpojilla. Erittäin on suuri puutos niittylöistä ja metsämaista. Karjanhoitoa on vaan nimeksi, tavallisesti yksi hevonen ja yksi lehmä talossa. Kylät ylipäänsä ovat täällä kurjan näköisiä, asuinhuoneet pieniä hökkeliä, kartanot hajanaisia. Inkerinmaan talonpojan varallisuuden arvaa etupäässä siitä, minkälaiset ovat hänen kartanonsa, asuntohuoneensa sekä muut talon rakennukset. Se, joka on käynyt Kaprion puolen inkeroisissa kylissä Huurolassa, Hevahalla, Lentoisissa ym ja nähnyt kuinka näissä kylissä yksi kartano on toista komeampi, hän hämmästyy nähdessään ”harakan pesän” kaltaiset suojat Gubanitsan kylissä ja tiedustelematta voipi päättää, että edellä mainituissa kylissä on toimeentulo vakavammalla kannalla kuin viimemainituissa. Mutta puotimiehet ja kapakan isännät menestyvät mainiosti Gubanitsassakin. Heidän asuntonsa eivät suinkaan harakanpesiltä näytä, vaan kiiruummin herran hovilta. Nämä harvat rikkaat ovat Gubanitsan puolella kukin pieniä kuninkaita paikkakunnallaan. Kaikki heitä kumartaa, alkaen köyhimmästä mökkiläisestä niin pappiin ja hoviherraan saakka, sillä kaikki näkyvät tarvitsevan mokoman kuninkaan armoa ja apua. Mitään sanottavaa kotiteollisuutta ei Gubanitsan kulmalla ole. Naiset toki valmistavat pukunsa melkeen puoleksi kotona, mutta ostavat samassa paljon sitsiä sekä riepuja muualtakin. Gubanitsassa ovat kaikki savakoita, mutta erkanevat paljossa rantaseurakuntien savakoista. Erittäin on Gubanitsan naisien päävärkki, otsalla ja korvilla riippuvilla kämmenen kokoisilla ompeluksilla, aivan toisenlainen kuin Tyrön taikka Hietamäen savakoiden nuppu. Muuten käyvät Gubanitsan naiset sekä miehet paljon yksinkertaisemmassa ja huokeammassa puvussa kuin rantaseurakunnissa, joissa turhanpäiväinen ja luonnoton koreileminen on muuttunut oikein vimmaksi taikka taudiksi. Maanviljelyksen ohella, joka Gubanitsan puolella on etu-elatuskeino, käydään täältä kaukaisessa rahdinpidossa, enimmäkseen isvossikan ajossa Pietarissa. Naiset käyvät myöskin kaukaisissa syrjätöissä, mutta suomalaiset eivät läheskään niin paljon kuin venäläiset.