Vuonna 1919 Lempaalaan Kirjasaloon perustettiin Suomeen muuttaneiden inkeriläispakolaisten johtama ns. Pohjois-Inkerin rykmentti, johon liittyi joukko kapinallisia inkeriläistalonpoikia vastustamaan asein bolshevikkien elintarvikkeiden luovutuspakkoa. Joukkoa johti suomensuomalainen Yrjö Elfvengren.

Rykmentti tarvitsi oman lippunsa ja sen piirsi kapteeni Haapakoski muiden pohjoismaiden lippujen tapaan ristilipuksi ja valitsi väreiksi Inkerin historiallisen vaakunan värit. Inkerin lipun viljankeltaisen pohjan halkaisee punaisella reunustettu sininen risti. 8.9.1919 lippu siunattiin Kirjasalossa. Se ehti liehua tangossa vain runsaan vuoden, sillä 5.12.1920 Tarton rauhasopimuksen ehtojen mukaan rykmentti joutui vetäytymään pois.

Kirjasalossa ommellun lipun kohtalo oli mutkikas. Suomeen tultuaan siitä huolehti entisen rykmentin kirjuri inkerinsuomalainen Reino Vesikko, kunnes lippu sijoitettiin Inkerin Liiton tiloihin. Silloin toiminut Inkerin Liitto perustettiin Suomessa vuonna 1922 ja lopetettiin ”Neuvostoliiton vastaisena järjestönä” vuonna 1944. Reino Vesikko pelasti 26. marraskuuta 1944 lipun Inkerin Liiton tyhjilleen jääneestä toimistosta. Lippu päätyi lopulta Vesikon matkassa Ruotsiin. Vesikko osallistui vuonna 1949 Ruotsissa pidettyihin kesäjuhliin ja toi lipun mukanaan. Lippu oli Ruotsissa 10. 6 1999 saakka, jolloin se inkeriläisten sotaveteraanien läsnä ollessa luovutettiin Helsingin sotamuseolle.

Historiallisella Inkerinmaalla lippu liehui vuoden 1920 jälkeen ensimmäisen kerran vasta lähes 70 vuoden kuluttua eli vuonna 1989, jolloin se nostettiin salkoon laskiaisjuhlilla Skuoritsassa.