Kylien karttoja
Lempaalan murre
Lempaalan vanhan kirkon risti. (Kesäkuu 2006)
Punaisten veljeshauta. (Kesäkuu 2006)
Mustilan lammen piikkilanka-aitaa
Tie Mustilaan
Lempaala kuului niihin Pohjois-Inkerin alueisiin, jotka tyhjennettiin suomalaisväestöstä 1930-luvun puolivälin jälkeen ja siirrettiin eri puolille Neuvostoliitoa: Kuolan niemimaalle, Vologdan alueelle, Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Käytännössä alue autioitui, sillä Lempaala kuului rajavyöhykeeseen. Tyhjiksi jääneet rakennukset purettiin ja jopa talojen kivijalat murskattiin sepeliksi. Seuraavassa Matti Norkon Inkeriläisten Viestiin vuonna 1962 lähettämä kuvaus käynnistään entisillä kotipaikoillaan.
"Saavuimme vihdoin varsinaiseen Lempaalankylään. Ei minkäänlaista merkkiä siitä, että elämä täällä jatkuisi. Ei edes jäljen jälkeä ole siitä. Ei rakennusta, ei uutta tai vanhaa. Muutama kivijalan nurkka risaisena törröttää nokkospensaan keskeltä." Levassovan hovi oli paikoillaan. Oikealla oli Jukkiinjärvi. Sen rannalla oli useita uusia rakennuksia. Maisema oli täysin muuttunut entisestään. Sierttalankylässä ei ollut ainuttakaan entistä taloa. Luuppolassa ei ollut vanhaa eikä uutta. Vain tasaista tannerta kaikkialla. Entiset pellot ja pihamaat kasvoivat pensaikkoa ja puita. Vartianmäessä oli muutama vanha rakennus ja samoin joitakin uudemman näköisiä taloja. Ohalatvankylässä, Miiskunmäessä ja Lempaalankylässä ei ollut ensimmäistäkään taloa. Raunioilla kasvoi pihlajanversoja entisen merkkinä. Yhtä tyhjiä ovat Jatkonmäki ja Uusihovi.
Apein mielin ja hitain askelin hiivin taksiautoa kohti. Vilkaisin vielä kerran mäkikumpareelle, missä pienenä piehtaroin ja nuorena notkeasti liikuin. Nousin autoon ja suljin sen oven katsahtamatta enää taakseni. ... Koin tällä matkalla erään elämäni suurimmista pettymyksistä."
