Liissilän murre
”Oma lehmä ol, sil elettiikii. Ilman lehmää ois kuoltu. Mein äitit käivät kaks kertaa viikos Leninkratis, meil sanottii ”elämän sumkat” seläs. Seitsemän kilometrii pit männä rautatiel metsän lävitse, kaksi kuksinaa maitoo pussis kahen puolen yl olan. Tosnan asemalt sit viel kuuskymment kilometrii junal linnaa. Siel kortteerloi myötä veivät maijon kel litran, kel kaks, yläkertaa pit noussa. Eikä linnastkaa tyhillää tulleet. Sielt pit viel enemmän tassii. Kaik ruoka pit tuuva linnast.”
(Rudolf Virkkunen, s. 1928. Hovimäki, Liissilä)