Järvisaaren puku
Järvisaaren historiaa
Järvisaari mainitaan vuonna 1 500 novgorodilaisessa verokirjassa. Nämä alueet olivat Novgorodin hallussa jo 900-luvulla. Tärkeän kauppareitin varrella ollessaan Nevan seutu oli pitkään venäläisten, ruotsalaisten ja saksalaisen ritarikunnan kiistakappaleena. Varhaisvaiheissaan Järvisaaren seutu kuului hallinnollisesti Vatjan viidennekseen, ja Järvisaari oli Nikolskij Jarvoselskij -pogostan keskus. Vatja -nimen perusteella Järvisaaren ensimmäiset asukkaat olivat suomalais-ugrilaisia tsuudeja, ortodoksisia inkerikkoja ja vatjalaisia.Seurakunnan väkiluku oli 2 200 vuonna 1928 ja juuriltaan enemmistö oli savakoita. Osa väestöstä jäi Leningradin piiritykseen, osa evakuoitiin Suomeen jatkosodan aikana saksalaisten miehitysalueilta 1943.
Ensimmäinen koulu perustettiin Markkova-Järvisaareen vuonna 1857. Koulu toimi pappilassa ja kun kirkkoherra siirtyi Skuoritsaan vuonna 1863, koulun toiminta lakkasi.
Inkerin ensimmäinen raittiusseura perustettiin Markkovaan 1872 ja myöhemmin samana vuonna myös Järvisaarelle. Markkovan ensimmäinen kirjasto avasi ovensa vuonna 1882 ja Järvisaaren osuuskauppa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.
Maaorjuus lakkautettiin vuonna 1861, ja maaorjat saivat lunastaa tilansa vapaiksi. Vuonna 1865 Järvisaaren asukkaat vapautuivat maaorjuudesta. 486 järvisaarelaista talonpoikaa lunastivat 16 000 ruplan lunastussummalla maansa. Tuolloin Hattulassa asui 98 taloutta, Piilovassa 18 ja Nurmassa 48.
Venäläisten ja suomalaisten ohella Järvisaareen asettui 1800-luvun lopulla virolaisia. Uudet tulijat sopeutuivat alueelle, koska paikalliset suomalaiset olivat läheisiä kielisukulaisia ja luterilaisia. Muuttotulva lisääntyi vuoden 1906 jälkeen Stolypinin maatalousreformin ansiosta. Virolaisten annettiin vuokrata maata Hattulan tien varrelta, erityisesti Nurmassa. Karjaa alettiin pitää erillään omissa rakennuksissaan.
1900-luvu alussa elämä Järvisaaressa alkoi parantua. Vuonna 1907alettiin rakentaa läheistä Tusinan kaupunkia. Viiden vuoden rakentamisen jälkeen rakennusurakka oli valmis. Lähistölle perustettiin mm. soramonttu ja muita työpaikkoja. Liikenneyhteydet Pietariin loivat turismi- ja kauppasuhteita. Vauraus toi myös harrastustoimintaa kuten amatööriteatterin paikkakunnalle. 1917 julkaistiin sarja Järvisaari-aiheisia postikortteja. Neuvostoaikana Järvisaari tunnettiin yhä enemmän turistikohteena. 1930-luvulla ja erityisesti sodan jälkeen soraharjuille rakennettiin kesämökkejä.