Järvisaaren murre
"Meil ol kaksi sukunimmii koko kyläs: Nuija ja Haponen. Ol niin pallo taloloi, a kaks sukunimmiii. Kaik ol sukulaisii. Kahest ukost ol koko kylä alkunt. Hyö tulliit kons lien, enemp kolmie sattua vuotta siint jo ol aikua. Hyö läksiit Nevalt ja tulliit sinis kunis piäsiit. Ja sit tul suo ettie, etemmäks enniä ei piässiet,ja vot hyö nyt siihe seisattuit. Sit hyö löysiit sen lähekaivon hyvän. Ja sit yks käi yhel puol titä, niinku tuo Hapone käi yhel puol, a Nuija käi toisel puolel. Ja siint se on lähtient koko kylä, jot sitä kaheksankyment talluo jo ol väkkie.”
(Pietari Haponen, s. 1890, Läskelä, Järvisaari. Elettiinpä ennen Inkeris, Mullonen 2004)
Markkovan murre
Talvel keitettii tattirokkua, tattirokka ol hyyvviä. Suolattii sienii, riisikkoi ja mitä ne siel ol kruustii ja kaik sellasii. Niit suolattii pyttylöihen, pantii talveks, ja niit syötii pulkkiin kans.
Tattirokkua keitettii, pantii pulkkii, pilkottii tuoreit ja keitettii ja pantii tattiloi sekkua. Tatit lijotettii ja hakattii hieoks, ja sit ne pantii sinne sekkua. Ja sit pantii liha ja sit ol hyvä tattirokka. Lihhuakii pantii. Erriät keittiit piälisen kans!
(Mari Sarvi, s. 1902. Uuskylä Markkova. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen 2004).