Taiteilija Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997)vietti lapsuutensa Viiritsassa Koprinan, seurakunnassa Inkerinmaalla Pietarin eteläpuolella. Siellä hän aloitti päiväkirjanpitonsa 1907, perusti harvinaislaatuisen lasten omatoimikoulun ja lasten oman kesäteatterin.

Tämän jälkeen hän työskenteli Pietarissa mm. nuohoojana, elokuvakoneenkäyttäjänä ja raitiovaununkuljettajana. Venäjän sisällissodassa hän toimi Puna-armeijan 6. divisioonan valistusupseerina päätehtävänääln lukutaidon ja lukemisharrastuksen opettaminen.Vuonna 1933 hän pakeni Stalinin vainoja Suomeen. Täällä Ahola-Valo joutui poliisin tarkkailuun ja talvisodan aikana vangituksi. Sodan jälkeen matka jatkui Ruotsiin, missä Ahola-Valo keskittyi kasvatustieteellisen menetelmänsä kehittämiseen.

Sodan päätyttyä Ahola-Valo opiskeli Vitebskin kuuluisassa taidekoulussa ja Odessan vastaavassa oppilaitoksessa. Nuoruutensa merkittävimmän työn hän teki Valko-Venäjällä, pääosin Minskissä, sanoma- ja aikakauslehtien ja kaunokirjallisuuden kuvittajana. Toimittuaan pari vuotta Moskovassa arkkitehtonisissa suunnittelutehtävissä hän siirtyi Stalinin vainojen alta Suomeen 1933. Ahola-Valo muutti Ruotsiin 1946 ja hän asui siellä nelisenkymmentä vuotta.

Aleksanteri Ahola-Valon taiteelliseen tuotantoon kuuluu noin 10 000 teosta. 1980-luvulla hän palasi Suomeen. Kesällä 1997 Ahola-Valo kutsuttiin Oulun yliopiston kasvatustieteen kunniatohtoriksi. Saman vuoden syyskuussa hän kuoli.

 

 

 

 

 

Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta