Akateemikko, runoilija Aale Tynni syntyi 3.10.1913 Kolppanassa ja kuoli 21.10.1997 Helsingissä. Vanhemmat olivat Kaapre Tynni ja Lilja Piipponen. Perhe pakeni Suomeen vuonna 1919.

Aale Tynni pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalainen tyttölyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1936, minkä jälkeen toimi äidinkielen opettajana ja kirjallisuusarvostelijana. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton jäsen johtokunnassa 1945 – 60 ja kunniajäsen vuodesta 1977 sekä Minna Canthin seuran puheenjohtaja Tynni palkittiin lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla. Hänet vihittiin Helsingin yliopistossa filosofian kunniatohtoriksi 1977.

Aale Tynnin kirjoja: Kynttiläsydän 1938, Vesilintu 1940, Lähde ja matkamies 1943, Lehtimaja 1946, Soiva metsä 1947,Ylitse vuoren lasisen 1949, Tuntematon puu 1952, Kissa liukkaalla jäällä sekä muita satuja 1954, Torni virrassa 1954, Vieraana Vihreällä saarella 1954, Heikin salaisuudet 1956, Yhdeksän kaupunkia 1958, Maailmanteatteri 1961, Balladeja ja romansseja 1967, Lasten paratiisi 1968, Pidä rastaan laulusta kiinni 1969, Tarinain lähde 1974, Olen vielä kaukana 1978, Inkeri Inkerini 1990.

Aale Tynnin lyyrinen esikoisteos Kynttiläsydän sai innostuneen vastaanoton, ja esimerkiksi Kaarlo Marjanen kiitti sitä lujaksi, eettiseksi ja syvästi inhimilliseksi. Luonto ja siihen liittyvä vertauskuvallisuus on Tynnin runoille ominaista, etenkin puut ovat keskeisiä symboleja.

Mestarillisuuteen Tynnin mitallinen runous nousi 1940-luvulla mm. kokoelmissa Lehtimaja, Soiva metsä, ja Ylitse vuoren lasisen. Hallitsevassa asemassa ovat äitiyden ja naisena olemisen teemat, elämän ja rakastamisen ristiriidat. Tynni käytti myös runsaasti satu- ja balladiaiheita. Lontoon olympiakisojen taidekilpailussa hän voitti kultamitalin. Tynnin lyyrinen ilmaisu muuttui ratkaisevasti 1950-luvulla, kun modernismi muutti runon vapaarytmiseksi ja runoilija koki sisäisen muuttumisen. Kulminaatioteos Tuntematon puu on pessimismin kiteytymä: huoli tulevaisuudesta on syrjäyttänyt ilon, symboliset kuvat ovat syksyisiä, kuten kellastuvat lehdet ja tyhjät puut. Itsetietoinen naisellisuuden linja vahvenee kokoelmasta Maailmanteatterissa lähtien. Kokoelma Balladeja ja romansseja on eheä sekä elämänkatsomukseltaan että runon muodon osalta.

Puolison, Martti Haavion, kuoltua vuonna 1973 Tynnin runouteen tuli muistelun ja nostalgian sävyjä. Tynni on julkaissut myös lastenkirjoja, kuten Kissa liukkaalla jäällä ja Heikin salaisuudet. Näytelmiä ovat mm. Muuttohaukat ja Rautamarskin aika. Kääntäjänä Tynni on ollut merkittävä. William Shakespearen Sonettien käännös ilmestyi 1965, maailmanlyriikan antologia Tuhat laulujen vuotta 1957, ranskalaisen runouden valikoima Tulisen järjen aika 1962 sekä Eddan jumalrunot 1980 ja Eddan sankarirunot 1984. Akateemikoksi hänet nimitettiin vuonna 1982 (kirjasta Kuuluisat suomalaiset).