LARIN PARASKE

Inkerin
lauluemo

 

 


 


Enhä mie rahoitta laula

.

Saant ei ennen miu emoni
saant ei lauluilla rahhoi
kulkullaan ei kunniaa
kiallain ei kiitoksii
niin kuin nyt nykyiset naiset
saavat lauluilla rahhoi
kulkullaan kunniaa
kaillaan killinkii.

Enhä mie rahoitta laula
suut en kullatta kuluta
hopioit en huokajele
sannaa en vaseetta vaihal

En mie äijäistä anosi
enkä tyytyi vähhää:
viisin riunin vierahist
polttinan joka pojasta
alttinan joka akasta.

Enemp mie rahhoi saisin
kuin herrat hevosillaan
talonpojat tammoillaan l
Ruplan maksaap köyhän tyttö
polttinan pohatan poika
riunan van rikkaan tytär

 

 

 

Larin Paraske on tunnetuin runonlaulaja Suomessa. Paraske oli kuitenkin syntyisin Pohjois-Inkeristä Lempaalan seurakunnan Mäkienkylästä, Miskylästä. Syntymävuosi oli joko 1833 tai 1834. Isoisän mukaan Parasken kotitaloa kutsuttiin Ignatalaksi. Äiti oli kotoisin Suomen puolelta Sakkolasta. Paraske oli inkeroinen eli uskonnoltaan ortodoksi ja kuului Matoksin ortodoksiseen seurakuntaan. Paraske jäi orvoksi 17-vuotiaana. Toimeentulonsa turvaamiseksi hän suostui itseään puolta vanhemman, Sakkolasta kotoisin olevan Kaurila Teppananpojan kosintaan. Avioliitosta syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta vuosina 1855–1878. Aikuiseksi heistä varttui kuitenkin vain kolme. Omien lasten lisäksi Paraske hoiti yhteensä 50 pietarilaista lastenkotilasta.

Parasken elämä oli kaikin puolin rankkaa. Kaurilan kerrotaan olevan laiska nahjus. Suuren perheen elatus oli lähes yksinomaan Parasken harteilla. Leskeksi hän jäi 54-vuotiaana vuonna 1888. Keväällä 1887 Paraske löysi uuden ansiolähteen, kun hänet ohjattiin kansanrunoutta keräävän Adolf Neoviuksen pakeille. Ruplan tuntipalkalla laulamalla hänen onnistui pelastaa mökkinsä pakkolunastukselta.

Paraske kävi myös Porvoossa Neoviuksen luona laulamassa vuosina 1891–1894. Porvoon vuosina Paraskesta tuli kuuluisuus. Neovius osti hänelle sakkolalaiselta naiselta puvun, jossa Paraske sittemmin esiintyi ja poseerasi taiteilijoiden mallina.

Keväällä 1894 Paraske palasi Vaskelaan. Köyhyys oli pakottava ja kotimökki meni myyntiin jo samana kesänä. Neovius yritti auttaa Paraskea rahallisesti ja saatuaan Suomalaisen kirjallisuuden seuralta huomattavan palkkion, hän pystyi lähettämään Paraskelle tuntuvamman avustuksen. Mökki saatiin lunastettua takaisin. Paraske korjautti turkkinsa ja osti uudet kengät.

Taistelu toimeentulosta jatkui. Parasken puolesta yritet­tiin vedota päättäjiin. Apua tuli tipoittain, muttei riittävästi. Kesällä 1899 Parasken mökki myytiin verorästien takia ja Paraske joutui muuttamaan naapurin saunaan. Suomalai­sen kirjallisuuden seura myönsi vuonna 1899 Paraskelle 100 markan vuotuisen avustuksen, joka vuonna 1901 muutettiin eläkkeeksi. Paraske kuoli sairauden murtamana 3.1.1904.

Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta