MARI KAJAVA
Saarnaaja

 

 

 

 


Mari Kajava syntyi Kelton Oravankylässä Juosolan talossa vuonna 1908 uskovaan ja varakkaaseen perheeseen. Hän avioitui vuonna 1928 Simo Kajavan kanssa. Marin perhe karkotettiin kulakkina Siperiaan 1930-luvun alussa. Lasten menetys miehen vangitseminen ja raskaat vuodet alituisessa epävarmuudessa varjostivat Marin elämää 1930- ja 1940-luvuilla. Karkotusaikoina Marista tuli saarnaaja. Kun papit oli vangittu ja kirkot suljettu, Mari ryhtyi toimittamaan myös kirkollisia toimituksia, mm. siunasi vainajia ja kastoi lapsia.

Petroskoissa asuessaan hän vaikutti voimakkaasti paikallisen seurakunnan perustamiseen. V uosien odotuksen jälkeen, saatiin kesällä 1969 tietää, että Moskovasta oli tullut lupa seurakunnan perustamiseen. (Mesiäinen, 279) Ensimmäinen inkeriläisten evankelis-luterilainen seurakunta toisen maailmansodan jälkeen saattoi virallisesti aloittaa toimintansa tammikuussa 1970. Mari Kajava jatkoi saarnaajana elämänsä viimeisiin vuosiin saakka, jotka hän vietti paluumuuttajana Suomessa.

 

 

 

 

Mari Kajavan elämäntarina ilmestyi vuonna 1990 Eeva Mesiäisen toimittamana nimellä:

Mari Kajavan pitkä taival. (Sanan kirjat)

 


Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta