Matti Kurikka oli teosofis-sosialistinen kirjailija, toimittaja ja utopisti. Hän syntyi Tuutarissa 4.1.1863 ja kuoli 4.10.1915 Westerlyssä Kanadassa.

Valistuneen ja varakkaan inkeriläisen talonpojan poika Matti Kurikka pääsi opintielle Helsinkiin. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän lähti yliopistoon päämääränään maisterintutkinto. Kurikka oli innostunut monenlaisista aatteista ja toiminnasta, muun muassa raittiusasian edistämisestä, mutta ennen kaikkea kirjallisesta työstä. Kurikka työskenteli toimittajana mm. Viipurin Sanomissa, New Yorkin Uutisissa ja Työmiehessä. Hänen näytelmänsä ja novellinsa seuraavat kumousvirtauksia ja radikaalia kirjallisuutta. Työväenliikkeen heräämis- ja hapuiluvaiheessa 1890-luvulla Kurikan teosofis-utopistiset, haaveelliset opit saivat hyvän maaperän. Kurikan perusti ihanteelliset siirtolat Australiaan sekä Brittiläiseen Kolumbiaan (Sointula) ja Vancouveriin (Sammon takojat) Kanadaan.

Lue Inkeriläisten viestissä 9/1962 julkaistu artikkeli Matti Kurikasta

Kurikan tuotantoa:

Viimeinen ponnistus. Esitetty 1884. Jyväskylä 1884. Gummerus.

Ihmekös tuo! Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Esitetty 1884. Jyväskylä 1885. Gummerus.

Pilven hattaroita. 1. Pieniä kyhäelmiä. Porvoo 1886. WSOY.

Äärimmäisessä talossa Näytelmä viidessä näytöksessä. Viipuri 1889. Tekijä.

Baabelin torni. Muinaistaru. Esitetty 1897. Näytelmä.

Ulapalle. Kertomus Helsinki 1897. Tekijä.

Pääskyn rakkaus Satu. Kirj. M. K-a. Helsinki 1905. Työväen Sanomalehti.

Elämän sointuja. Lastenkirja. Helsinki 1908. Tekijä.

Kapitalismin kukoistus. Runoja. Elävä luento 2:ssa näytöksessä. Brooklyn N.y. 1911. Tekijä.