Matti Toikka syntyi 27.9.1902 HietamäenHietamäen Kuttusin kylässä Hietamäellä ja kuoli 14.1.1991 Petroskoissa.

Matti Toikka joutui jo kokemaan Venäjän suuret muutokset ja inkeriläisiin kohdistuneen vainon. Näistä huolimatta hän kohosi arvostetuksi tiedemieheksi

Professori Toikasta tuli 1970- luvulla suomalaisen seleenikeskustelun ja -tutkimuksenkin virittäjä.

Matti Toikka suoritti 1926 Leningradin yliopistoon kuuluvassa Pushkinon maatalousinstituutissa perustutkinnon, harjoitti jatko-opintoja väitöskirjaa valmistellen ja työskenteli 1932 lähtien aspiranttina. Vuonna 1944 Toikasta tuli Petroskoin yliopiston biologisen tiedekunnan dekaani. Hän teki pitkän tiedemiehen ja akateemisen opettajan työnsä Petroskoissa ja hoiti aktiivisesti professuuriaan aivan viime vuosiin asti. Hänen nimissään on kymmeniä tieteellisiä tutkimuksia ja artikkeleita.

Toivo Ahava muistelee Carelia-lehdessä (7/2003): ”Pjotr Andrejevitš Lupanov ja Matti Toikka ovat säilyneet muistissani kemian velhoina. Niin kauan kuin heidän ohjauksellaan ratkoin kemian tehtäviä halusin ottaa esimerkkiä heidän käytöksestään ja moitteettomasta ulkoasustaan: Pjotr Andrejevitš kenraalimaisen säntillisestä jakauksesta tukassa ja Matti Toikan leppeästä hymystä, kun ei tiputusanalyysi tahtonut onnistua.”

Varhaisempina vuosinaan Toikka oli lähinnä maatalouskemisti, joka mm. tutki peltojen keinolannoitusta ja toi sen Itä- Karjalan maatalouteen. Myöhemmin hän keskittyi hivenainetutkimuksiin ja mm. laati vieläkin erittäin käyttökelpoiset ja tarkat hivenainekartat Itä-Karjalan maaperästä. Hän tutki runsaasti myös sungiitti-nimistä mineraalia, jonka esiintymä on Äänisjärven eteläpuolella. Kun sungiitilla on sotilaallista merkitystä, tutkimustietoa ei kuitenkaan saatu oman maan ulkopuolelle. Matti Toikka julkaisi aikanaan maatalouskemiallisia tutkimuksiaan suomeksi ja joutui sekä 1930-luvulla että sotien jälkeen ajan yleisen ilmapiirin yhdeksi uhriksi: useita hänen tutkimuksiaan poltettiin. Osa niistä löytyi myöhemmin etsiskelemällä yksittäiskappaleina sieltä täältä, mutta neljä jäi uupumaan. Vuoden 1975 Suomen vierailun aikana kaksi noista neljästä löytyi Helsingin yliopiston kirjastosta ja niistä otettiin Toikalle valokopiot. Suomen vierailu 1975 oli muutoinkin Matti Toikalle dramaattisen merkityksellinen: hän löysi sen kuluessa äitinsä haudan Kauhajoelta, jossa tämä oli asunut myöhemmät vuotensa siirryttyään sodan jaloista Suomeen. Äidille oli aikanaan ilmoitettu, että poika oli sodan melskeissä kuollut Neuvostoliitossa ja poika oli saanut äidistään Suomesta samanlaisen tiedon Neuvostoliittoon. Siksi he eivät koskaan enää tavanneet.

 

 

 

 

Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta