Pietari Jamalainen syntyi Hietamäellä vuonna 1857 Jooseppi Jamalaisen ja Eeva os. Hirvosen vanhimpana lapsena.

Vanhemmat ymmärsivät koulutuksen merkityksen ja saatuaan alkeiskoulutuksen Hietamäellä opettaja Adam Ruotsin koulussa, hänet lähetettiin Jyväskylän lyseoon.

Hän valmistui sieltä ensimmäisenä inkeriläisenä ylioppilaaksi vuonna 1877. Opiskelu jatkui Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1880 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi valmistui vuonna 1885. Lokakuun alusta 1883 alkaen Jamalainen oli työskennellyt kenraalikuvernöörin kanslian ylimääräisenä virkamiehenä, vuodesta 1889 kanslistina ja vuodesta 1896 kielenkääntäjänä. Vuosina 1881-86 hän opiskeli Venäjää Moskovassa stipendin turvin. Vuonna 1894 hän oli tehnyt seitsemän kuukauden opintomatkan Saksaan.

Bobrikovin virkakaudella kiellettiin suomalaiset postimerkit (1900-1901) ja Suomeen haluttiin salainen kirjeentarkastus. Pääpostitirehtööri Lagerborg kieltäytyi myötävaikuttamasta hankkeeseen ja erosi vuodenvaihteessa 1902-1903.

Uudeksi pääpostitirehtööriksi nimitettiin myöntyvyysmies Pietari Jamalainen kenraalikuvernöörin kansliasta. Jamalainen toteutti ylhäältä tulleet käskyt, muttei pyrkinyt oma-aloitteisesti venäläistämään postilaitosta. Myöntyvyyden avulla osa suomalaisista uskoi voitavan säilyttää enemmän kuin vastarintaa tehden.
Jamalaisen tehtävää ja Postin asemaa helpotti se suojasää, joka koitti sen jälkeen, kun Eugen Schauman oli murhannut Bobrikovin 1904.

Jamalaisenkin aikana Posti säilyi toiminnaltaan ja henkilökunnaltaan hyvin suomalaisena. Salaiseen kirjeentarkastukseen ei luotu varsinaista järjestelmää. Jonkin verran kirjeitä takavarikoitiin, mikä vähensi kansalaisten luottamusta postin toimintaa kohtaan.
Jamalainen sai aikalaisiltaan kehuja osakseen, koska oli pystynyt toiminnallaan pitämään postilaitoksen suomalaisena.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Bobrikovin aikana nimitetyn pääpostitirehtöörin venäläisen apulaisen virka lakkautettiin. Pääjohtaja Pietari Jamalaisen valtaa rajattiin muuttamalla virasto heinäkuussa 1918 kollegiaaliseksi virastoksi. Jamalainen erosi vuoden 1918 lopulla, kun hänen monivuotinen, poliittinenkin kiistakumppaninsa John Wirkberg valittiin johtajan virkaan. Uudeksi pääjohtajaksi nimitettiin esittelijäsihteeri G.E.F. Albrecht, joka hoiti tehtävää vuoteen 1943 saakka.

Jamalainen kuoli Helsingissä vuonna 1931.