Pietari Toikka syntyi 18.1.1862 Hietamäen Kaukaisin kylässä ja kuoli 2.6.1930 Helsingissä.

Toikka oli Inkerin kansallisen itsenäisyystaistelun merkittävin vaikuttaja. Hän toimi Kolppanan seminaarin ja Pietarin kirkkokoulun johtajana ja sittemmin Normaalilyseon yliopettajana. Toikka oli Inkerin Väliaikaisen Hoitokunnan puheenjohtajana koko sen toiminnan ajan.

Toikka suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1885. Kolppanan opettajaseminaarin johtajana hän oli vuosina 1885–98. Toikka kasvatti 14 vuosiluokkaa inkeriläisiä opettajia snellmanilaisten aatteiden esitaistelijoiksi.

Toikka muutti perheineen Suomeen 1907, jossa hän toimi Helsingin suomalaisen normaalilyseon venäjänkielen vt. yliopettajana 1903–04 ja vakinaisena 1905–18. Inkerin väliaikaisen hoitokunnan puheenjohtajana 1919–20, Suomalaisen evakuoimiskomitean johtajana ja Suomen asiainhoitajana Pietarissa 1921–28 sekä Suomen ja Venäjän välisten arkistojen vaihtamista valvovan komitean johtajana Pietarissa 1921–28.

Toikalle myönnettiin hovineuvoksen arvonimi vuonna 1906. Hän teki väitöskirjaa Inkerin kansanperinteestä, mutta se ei valmistunut ennen hänen kuolemaansa.

Toikka on kirjoittanut ainakin seuraavat Inkeriä koskevat teokset: Inkerin maisemakuvausta, Inkerin muinaisasutuksesta, Keskiaika vaihtuu uuteen, Ruotsin vallan aikaa, Tsaarin valtakauden Inkeri, Inkerin suomalaisten sivistyspyrkimyksistä, Vatjalaisista, Inkeroisista, Äyrämöisistä ja Savakoista, Inkerin muinaisrunoudesta, Inkeri tutkimusten kohteena.

 

 

Pietari Toikka kuvassa isänsä
Abraham Toikan kanssa.

Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta