MATTI KURIKKA

Inkeriläisten viesti 9/19562

HENKILÖKUVIA
Matti Kurikka - kirjailija

Ensi tammikuun 24 päivänä tulee kuluneeksi 100 vuotta tämän värikkään ja omalaatuisen henkilön syntymästä. Matti Kurikka syntyi Inkerissä Tuutarin Kekkilänkylässä maanviljelijä Aatami Kurikan hyvin voivassa kodissa. Tämä oli valistunut ja kansallisesti herännyt talonpoika, joka taitavasti hoiti suurta taloaan viljelyksineen. Hän hoiteli myös yhteisiä asioita ja perin asiallisena miehenä nautti yleistä arvonantoa jopa sai erinäisiä etuoikeuksia viranomaisten taholta, hoitaen mm, useaan otteeseen kunnan esimiehen tehtäviä. Poika lienee kuitenkin perinyt luonteensa voimakkaan ja herkän tunne-elämän lähinnä äidiltään Anna Pöyhöseltä, joka oli myös syvästi uskonnollinen luonne.

Vuonna 1872 tuli Mattipoika Helsinkiin oppikouluun, kun Inkerissä ei silloin vielä sellaista ollut, ja joutui ensimmäiset kouluvuodet asumaan tunnetun suomalaisuusmiehen Kaarle - Akseli Gottlundin perheessä, mikä oli omiaan lisäämään hänen jo kotoaan saamaansa harrastusta suomalaisuus-asiaan. Matti Kurikka pääsi ylioppilaaksi 1881 ja alkoi lukea fil. kandidaattitutkintoa varten. Mutta vilkas ylioppilas viehättyi yliopistollisesta vapaudesta ja osakuntaelämästä niin, että lukujen huolellinen jatkaminen ja tutkintojen suorittaminen jäi sivu-asiaksi. Osakunnassa toimiminen antoi hänelle myös tilaisuuden ilmentää itseään intomielisenä uudistushenkisenä yhteiskuntaihmisenä. Hän jouti mm. osakuntansa sanomalehden Savo-Karjalan toimitukseen. Tällöin hänessä heräsi harrastus novellien ja näytelmien kirjoittamiseen.

21 vuotiaana v. 1884 hän kirjoitti molemmat esikoisnäytelmänsä, pienen ilveilyn Ihmekös tuo ja nelinäytöksisen kansannäytelmän Viimeinen ponnistus. Viimeksi mainittu on kansallismielinen kuvaus Inkerin suomalaisen kansan elämästä maaorjuuden lakkauttamisen ajoilta. Tämä näytelmä tuli hyvin suosituksi etenkin seura-näyttämöillä. M. Kurikan luvut yliopistossa jäivät kesken. Hän suunnitteli nyt jättäytymistä vapaaksi kirjailijaksi. Kaunokirjailijana Kurikka liittyy 1880-luvun realismiin ja erityisesti Minna Canthiin. Mainitussa esikoisnäytelmässä Viimeinen ponnistus on jo yläluokkaa vastaan suunnatun tendenssin tuntua. Mutta vasta viisinäytöksisessä näytelmässään Aili (1887) ja Äärimmäisessä talossa (1889) kirpeä ja tendenssimäinen arvostelu tuli voimakkaaksi. Suomalaisessa teatterissa esitettiin keväällä 1884 Viimeinen ponnistus ja se sai hyvän arvostelun. Sitä pidettiin kyllä alkavan kirjailijan tuotteena, mutta sangen lupaavana. Keväällä 1897 esitettiin käsikirjoituksesta Kurikan nelinäytöksinen muinaistaru Baabelin torni mikä enemmän teatterin sekä musiikin avulla kuin näytelmänä herätti tunnelmallisen vaikutuksen. Kurikka julkaisi myös novellikokoelman Pilven hattaroita I-II, mitä arvostelu piti hutiloituina.

Matti Kurikka meni naimisiin neiti Anna Palmqvistin kanssa ja vaimonsa sukulaisten mukana pääsi vuonna 1887-88 matkustamaan Tanskaan Itävaltaan ja Saksaan. Tällä matkalla hän tutustui vapaamielis-radikaalisiin aatevirtauksiin. Erikoisesti häneen vaikutti tanskalaisen tri Axel Proschowskyn teos Socialismens ABC, mitä Kurikka myöhemmin Viipurin Sanomissa selosti Sosialismin pääpiirteet nimisessä artikkelisarjassa.

Kurikan elämässä oli uusi kehitysvaihe. Hän ryhtyi vuonna 1890 Viipurin Sanomain toimittajaksi, yrityksen osakkaana, tullen myöhemmin lehden yksinomistajaksi. Viipurissa ollessaan Kurikka tunsi kiinnostusta työväenkysymykseen. Hän liittyi Viipurin työväenyhdistykseen ja tuli kohta valituksi johtokuntaan. Kurikka vaati työväen taloudellisen ja sosiaalisen tilan parantamista ja sen kohottamista muiden kansanluokkien rinnalle yhteiskunnallisessa elämässä. Kurikan suhteessa papistoon ja pappien arvostelussa oli valitettavan paljon harhautumista ja väärää yksipuolisuutta. Huonona talousmiehenä ei Kurikka kyennyt hoitamaan liikeasioitaan, menettäen vararikossa omaisuutensa hän vuonna 1894 joutui jättämään Viipurin Sanomat.

Matti Kurikan elämän ja työn historiallisesti merkityksellisin vaihe alkoi silloin, kun hänet vuoden 1896 lopulla otettiin Työmies lehden aputoimittajaksi, vaikka se tapahtuikin epäilyksien jälkeen. Häntä pidettiin aikaisemman toimintansa perusteella epävakaisena ja haaveilijana. Kurikka antautui lehtensä toimittamiseen koko sielullaan. Kirjoitustyyli oli lennokasta ja iskevää. Hänen artikkelinsa antoivat maan sanomalehdistölle aihetta jatkuvaan polemiikkiin ja hyökkäyksiin. Työmiehen toimittajana hänessä tapahtui lopullinen kääntymys sosialismiin. Se oli teosofis-utopistista sosialismia..

Matti Kurikka käsitti väkijuomien käytön turmiollisen vaikutuksen työväen elämään ja oloihin. Kun Suomen työväki vuonna 1898 ensimmäisen kerran juhli vapunpäivää kansallisena työväen juhlana, omisti se tämän juhlan myös raittiusasialle. Tästä lankeaa suuri ansio myös Kurikalle, joka oli kirjoittanut erikoisen lentolehtisen Pois alkoholin valta, mitä levitettiin kansan keskuuteen. Sortovuosien aikana joutui mielipiteittensä johdosta M. Kurikka vakaviin ja aikanaan suuresti väärinkäsitettyihin kannanottoihin ja ristiriitoihin kansallisten piirien kanssa. Niinpä hänet kerran ajettiin mielenosoituksellisesti ulos Suomalaisen teatterin ensi-illasta, mihin hän oli lehtensä arvostelijana saapunut. Hänen silmilleen syljeskeltiin 'kaduilla. Jopa hän leikkautti pitkän, kauniin tukkansa ja ajoi tuuhean partansa pois voidakseen tuntemattomana liikkua kaduilla.

Vaikka M. Kurikka olikin nyt työläisjoukkojen ihailema ja heidän itseoikeutettu johtajansa, eivät työväenliikkeen muut johtavat piirit hyväksyneet Kurikan omalaatuisen ihanteellisen sosialismin maailmankatsomusta. Lisäksi hän väsyi henkisesti käydyssä taistelussa, mikä niin häikäilemättömänä oli riehunut hänen henkilöllisyytensä ympärillä. Siksi hän erosi huhtikuussa 1899 Työmiehen vastaavan toimittajan tehtävistä. Aatteitaan hän selvitteli julkaisemissaan kirjasissa seuraavasti: Ulapalla (1897), Pois alkoholin valta (1898), Mitä yhteiskunta on työmiehelle velkaa (1398) Juomalakko (1899) Mooses vai Jeesus (1898 - 99) ja Ihmiskunnan pelastus (1899).

Kun M. Kurikka havaitsi, ettei hä- nellä ollut enää kannatusta työväenliikkeessä, alkoi hän nyt keskittyä sosialistisen malliyhteiskunnan suunnitteluun. Hän perusti Kalevan Kansa-nimisen seuran. Siirtolalle oli etsittävä sopiva paikka. Siksi hän päättää matkustaa Australiaan. Arvid Järnefelt kuvaa hyvin myötämielisesti Vanhempieni romaani-nimisen teoksensa III osassa Kurikkaa, joka juuri näihin aikoihin vieraili Järnefeltin tilalla Lohjan Vieremässä. Australiassa Kurikka joutui raskaaseen ruumiilliseen työhön rautatietyömaille ja koki siellä suuria vaikeuksia. Vuonna 1900 hänet kutsuttiin Amerikkaan British Columbiaan järjestämään suomalaista siirtolaa, minne hän - saatuaan matkarahat - lähtikin.

Monien vaikeuksien ja viivytysten jälkeen v. 1901 lopulla tehtiin sopimus Malkom-saaren luovuttamisesta suomalaiselle siirtokunnalle, Kalevan kansa-yhtymälle. Näin pääsi Sointulayritys alkuun. Mutta kohta tämä Kalevan Kansan taru ja Sointula-yritys raukesivat omaan mahdottomuuteens

a. Matti Kurikka erotettiin siirtolan presidentin virasta ja lokakuun 10 päivänä 1904 hän lähti Malkom-saarelta. Syyskuussa 1905 Kurikka oli jälleen Suomessa ja pian tempautui politiikan pyörteisiin. Hän oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon yhtymisessä. Hän oli myös lakon alkuvaiheessa ratkaisevasti johdossa. Tilanteen arvioimisessa ja työväen mielialojen ja kannanottojen johtamisessa hän ei kuitenkaan osoittanut johdonmukaisuutta ja periaatteelliset erimielisyydet johtivat siihen, että Matti Kurikka Oulun työväen puoluekokouksessa 20 - 27 pnä elokuuta 1906 ilmoitti eroavansa puolueesta.

Kurikka liittoutui nyt avoimesti teosofien kanssa ja perustamassaan Elämä-lehdessä kirjoitteli aatteistaan, mille ei kuitenkaan saanut ymmärtämystä työväenliikkeen piirissä. Edellisten lisäksi hän julkaisi vielä seuraavaa: Elämän koulua I, Talousoppia (1906), Sointula-aate (1907), Mitä meille nainen opettaa (1906), Pohjustuksia (1906), Raha sen synty ja kehitys (1906), Jumalaton kirkko (1908) ja Ahneuden kouristuksia (1909).

Väinö Voionmaa sanoi Matti Kurikasta Kansalliseen elämäkerrastoon kirjoittamassaan artikkelissa että Kurikan sosialistisissa opeissa 'on kolme astetta:

1) teosofis-uskonnollinen kaikkeuden käsitys,
2) siveellisen sosialismin aate, mikä pohjautuu Saint Seinonin utopistisen koulukunnan teoriaan,
3) osuustoiminnallinen talousoppi, mihin Owenin opit olivat vaikuttaneet.

Marxilaista, materialistista historiankäsitystä Kurikka jyrkästi vastusti Matti Kurikka siirtyi jälleen joulukuussa 1908 Amerikkaan ja toimi suurimman osan ajasta New Yorkin Uutisten toimittajana. Sen ohessa hän työskenteli farmarina ja matkusteli luennoitsijana. Matti Kurikka oli eräänlainen Kullervo-luonne. Hänellä ei ollut rauhaa ja sopusointua kodin piirissä. Vuona 1899 purkautui hänen ensimmäinen avioliittonsa. Myöhemmin hän meni naimisiin neiti Hanna Räihän kanssa, mutta tämäkin liitto muodostui onnettomaksi. Matti Kurikan vaiherikas ja levoton elämä päättyi lokakuun 4. päivänä 1915. Ollessaan yksin farmillaan, mikä sijaitsi lähellä New Yorkia, sai hän metsässä tietä tekemässä ollessaan sydänhalvauksen.

Matti Kurikka oli Suomen työväenliikkeen ensimmäisiä suuria herättäjiä. Tässä työssä tarvittiin sitä uskoa ja siveellistä paatosta, mikä oli Matti Kurikan julistukselle ominaista. Vaikka Suomen työväenliike kehittyi toiseen suuntaan kuin mitä Matti Kurikka toivoi, niin ei voitane kieltää, että Kurikan utopistis-eetillinen sosialismi on ollut osaltaan vaikuttamassa tämän liikkeen siveellisten päämäärien muodostumiseen.

Toivo Leini