Paavo Räikkönen (8.12.1857 - 7,12.1935) teki elämäntyönsä inkerinsuomalaisten parissa Lempaalan ja Toksovan seurakunnissa kanttorina ja opettajana sekä toimi lehtimiehenä ja kirjailijana myös Viipurissa ja Pietarissa. Paavo Räikkönen on terävänäköinen aikansa havainnoija, palavan antaumuksellinen suomalaisuuden asian ajaja sekä erinomainen sanankäyttäjä. Huumori ja ironia tekevät hänen teksteistään nautittavaa luettavaa vielä näinäkin aikoina. Räikkösten suku oli Kirvun pitäjästä. Paavo Räikkönen (Paul Johan Wilhelm Petrovits) lapsuudenkoti oli Lempaalan kirkolla kauniissa lukkarin virkatalossa. Paavo oppi lukemaan ja kirjoittamaan kotona, minkä jälkeen hän kävi kirkkoherra Peroniuksen kotikoulussa. Lisäksi oppiaineisiin kuului saksaa ja venäjää ja pianonsoittoa. Vuonna 1873 hän siirtyi opiskelemaan kolmivuotisen Kolppanan seminaarin neljännelle kurssille. Samalla kurssilla oli 16 poikaa eri puolilta Inkeriä.

Paavo Räikkönen kertoo seminaarin pääsytutkinnosta:

"Pääsyvaatimukset seminaariin olivat vielä aivan alkeellisia. Pakosta oli näin olla, sillä muuten ei olisi oppilaita saatu. Eihän saatettane pitää suinkaan liiallisena ankaruutena, kun pääsytutkinnossa 'tirehtori' Jyrgensen-vainaa omituiselta kirskahtavalla äänellään tekee tämän kirjoittajalle kysymyksen: 'Mitä sinä tiedät kertoa Aatamista ja Eevasta? jonka selvitykseen tutkinto uskonopissa päättyykin. Tai kun Öhqvist-vainaa suomen kielen tutkinnossa tyytyy kirjoituttamaan lauseen: 'Herran pelko on viisauden alku', kaiken muunkin tutkinnon ollessa samaan tyyliin. Ja sitäkään tutkintoa eivät kaikki läpäisseet. Ainoa, joka pani meidät ahtaalle, oli seminaarin etevä musiikinopettaja Säbelman, joka tutki ääntä ja korvakuuloa käskien laulamaan skaaloja oman säestyksensä mukaan. Mutta hän lasketteli kaikenlaisia lirutuksia ja trillejä jokaisen akordin koristeeksim niin, että monen teki mieli huutaa Jukolan Jussin tavoin "ventta holl!"

Paavo Räikkönen suoritti 19-vuotiaana kolmessa vuodessa vuonna 1876 lukkarin, urkurin ja opettajan tutkinnot. Valmistumisensa jälkeen hän jäi Kolppanan seminaariin apuopettajaksi, kansan suussa "puolopettajaksi".

Paavon äiti kuoli seminaarin aikana ja isä avioitui uudelleen jo kolmen kuukauden kuluttua leskeksi jääneen Karolina Lipposen kanssa. Lapsia Räikösten uusperheessä oli 18.

Paavo Räikkönen arvosteli Pietarin lehdessä 3.11.1878 kovin sanoin talonpoikien henkisen elämän mitättömyyttä. Syynä oli koulujen opetuksen huono taso. Tavallisissa kodeissa ei ollut uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi mitään muita kirjoja. Kylissä asuvat inkerinsuomalaiset eivät aina tienneet, mistä he olivat lähtöisin ja mikseivät he puhuneet venäjää. Ero sivistyneistöön oli suuri. Pappiloissa puhuttiin saksaa, kunnallishallinnossa venäjää ja talonpojat keskenään suomea.

Räikkönen oli kansanvalistusmies ja myös toimija. Otto Rokkanen valittiin Lempaalan kirkkoherraksi vuonna 1878. Rokkanen perusti Lempaalaan kirkkokoulun 1879 ja Paavo Räikkönen aloitti siellä opettajana. Samana vuonna Räikkönen perusti Lempaalaan sekakuoron kesällä 1878. Lauluseuraan liittyi peräti kolme sataa henkeä. Räikkönen kierteli kylästä toiseen viulu kainalossa laulattamassa kansaa. Pelkkä laulu ei riittänyt. Vuonna 1879 Lempaalan lauluseuraan tilattiin 30 virsikannelta Suomesta. Inkerinmaan ensimmäisissä kansanjuhlissa Lempaalan kirkon läheisyydessä 29.6.1885 ihmeteltiin kuoron korkeatasoista esitystä. Paavo Räikkönen ahkeroi myös Inkerin laulujuhlien järjestämisessä, joita pidettiin Inkerissä kuudesti. Räikkönen toimi myös raittiusseura Alkun johtokunnassa ja johti yhdistyksen laulukuoroa. Alkoholin väärinkäyttö oli maaorjuuden päättymisen jälkeen kansanvitsaus.

Paavo Räikkönen toimi Inkeri-lehden ahkerana avustajana. Lisäksi hän kirjoitti Wiipurin Sanomiin. Inkeri-lehden lakkaamisen jälkeen vuonna 1905 Räikkönen ponnisteli Uusi Inkeri-lehden perustamiseksi. Lehden toimitus joutui kuitenkin siirtymään Viipuriin. Inkeri-lehti perustettiin uudelleen vuonna 1908 ja päätoimittajaksi tuli Paavo Räikkönen.

Räikkönen on kirjoittanut toisen säkeistön Nouse Inkeri -hymniin.

Juhannuksena 1991 Paavo Räikkönen vihittiin isän toisen vaimon Karolina Lipposen tyttären Amalian kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Amalia kuoli 44-vuotiaana ja Paavo avioitui vuonna 1908 uudelleen Johanna Garnqvistin kanssa Toksovan kirkossa. Suomeen hän pakeni vuonna 1919 Inkerin kapinan alkumetreillä. Räikkönen päätyi Porvooseen WSOY:n palvelukseen oikolukijaksi. Räikkönen kuoli 7.12.1935.

Paavo Räikkösen ja Räikkösten suvun elämästä kertoo Tapani Nokkalan toimittama kirja Paavo Räikkönen, Inkerin mies.

Kerran kaikuu vielä kaunis soitto
kautta kallihimman synnyinmaan,
valon, vapauden ompi voitto,
riemuiten käy kansa laulamaan.
Kuullen kutsumusta mielin innoin
kaikuaapi silloin täysin rinnoin:
Nouse, Inkeri, sun laulus soi,
Nouse, päiväks jo vaihtuu koi!

Paavo Räikkösen kirjoittama toinen säkeistö Mooses Putron Nouse Inkeri -hymniin.