Jäljennös
E.E.L.K
Narva Soome-Rootsi
p. Mihkali Kogaduse
Juhatus
5 pnä toukok. 1943

K. Herra J. Tirranen
Klooga

Arvoisan kirjeenne johdosta kuluneen huhtikuun 10 p:ltä 1943 on minulla kunnia vastata seuraavaa:
Leander Johanneksenpoika Reijo oli syntynyt Kullan kylässä "Eestin Inkerissä" tammikuun 3 pnä (n. 1) 1904 sekä kuului Narva-Kosemkinan ev-lut. seurakuntaan.
Reijon lapsuuden ajoilta ei tiedetä juuri mitään sanoa, koska hänen vanhempansa ovat kuolleet, mutta sisarensa, jota haastattelin, on kolmea vuotta nuorempi veljeään eikä siis muista seikkaperäisemmin mitään. Mutta hänen koulussa käynnistään mainitsi sisarensa, että veljensä kävi alussa Kosemkinan kansakoulussa, sittemmin Joenperällä sekä Väikylässä; nuoruudenvuosinaan hän täydensi tietojaan sitä paitsi Suomessa Kanneljärven Kansanopistolla, jossa hänen suomenkielen taitonsa parani mainiosti.

Asevelvollisuuttaan Reijo suoritti Eestin valtionaikaisessa sotaväessä, muistaakseni tykistössä vv. 1924-1926. Rippikoulussa hän kävi vasta keväällä 1927 ja hänet konfirmeerattiin Narvan P. Mikaelin suomalaisessa kirkossa saman vuoden 15 p. toukokuuta. Naimisiin Reijo meni samana vuonna kun rippikoulussa kävi, eestiläisen opettajattaren Linda Mikontytär Albertin kanssa ja tästä avioliitosta heille syntyi kaksi lasta: poika Leino syntyi 31.1.1930, tytär Helje syntyi 12.4.1931.

L. Reijon elämäntyö oli sangen lyhyt ja saavutukset, ainakin tämän kirjoittajalle, tuntemattomat. Vainaja kiivaili kykynsä mukaan suomalaisuuden puolesta, mutta ehkäpä ei aina "taidon jälkeen". Tästä oli seurauksena, että mies sai itsellensä vihamiehiä sekä Eestin puolella että Neuvosto-Venäjällä. Myöhäissyksyllä v. 1932 tulivat bolshevikkien kätyrit yli rajan Kullaalle, jossa Reijo asui, olivat viipyneet hänen talossaan, jossa kuuleman mukaan Reijo oli heitä syöttänyt ja juottanut - sillä miehet olivat Reijolle jo vuosikausia tutut - nyt mennyt vainaja "ystäviä" saattamaan ja tämä "saattaminen" koituikin hänelle kohtalokkaaksi. Rajalan lähettyviltä löydettiin perästäpäin vain villasta kudotut kintaat, jotka tunnettiin Reijon omiksi, eikä muuta.

Reijon vanhemmat: isä Johannes Andreaksenpoika, Kullan kylän talollinen, toimena oli maanviljelys, asui elämänsä loppuvuodet Eestin puolella poikansa luona, kuoli 52 vuoden ikäisenä. Äiti Katrina Johanneksentytär, os. Paasi, syntynyt Takaväljän kylässä, kuollut v. 1923 50 v. ikäisenä.

Tästä avioliitosta oli heillä 7 lasta, joista yksi tyttäristä - Sofia kuoli jo 11 vuoden ikäisenä. Koska Neuvostoliiton ja Eestin välinen raja jakoi Kullan kylän kahtia, niin tapahtui, että isä kolmen lapsensa (1 poika, 2 tytärtä) kanssa asui eestin puolella. Äiti 2 pojan ja 1 tyttären kanssa asui Venäjän puolella olevassa Kullan kylässä. Kun talojen välimatka oli siinä satakunta metriä vain ja omaiset näkivät melkein joka päivä toisiaan, mutta kuitenkin oli siksi luja "juopa" etteivät voineet päästä omaiset vuosikausiin toistensa luo, tämä luonnollisesti katkeroitti mieliä. Kun äiti vuonna 1923 kuoli, vietiin hallituksen taholta hänen luoneen eläneet lapset Siperiaan, jossa he, jos lienevät elossa, viipyvät.

Kun bolshevikit vuonna 1939 tulivat Eestiin, niin rouva Linda Reijo siirtyi Kullalta Eestin maalla Waivasen seurakunnan alueelle, mutta ei voinut kuitenkaan siellä turvassa olla, vaan jo samana syksynä hänet vangittiin ja kuljetettiin ties mihin. Alaikäiset lapset jo tulivat rouvan sisaren hoidettaviksi. Talo, jossa Reijo vainaja asui, on purettu, uusi talo, jonka leski rakennutti, seisoo autiona.

Valokuvia ei ole mahdollista Reijosta saada, koska kukaan järkevä ihminen ei uskaltanut sellaisia säilyttää.

Jos vain muuten sopii, niin kyllä täällä tilaa löytyy ihmiselle.

Mitä kulkumahdollisuuksiin tulee, siitä en osaa mitään kirjoittaa. Kyllä junaliikenne on olemassa Tallinna - Narvan - radalla. Mutta pitää hommata Tallinnasta matkalupa tänne ja takaisin.

Anteeksi, etten ennättänyt aikaisemmin kirjeeseenne vastaamaan. Kului aikaa ennen kuin sain vainajan sisaria haastatella ja siten ammentaa tietoja kyseessä olevaan asiaan.

Kunnioituksella
A. Hyrri