Vuolen murre
”Joulun paistettiin ain lihapiirakkaa, kauraryynipiirakkaa. Kui se ol hyvä. Kauraryynipiirakka ko paistettii, ni eistäi pantii se kuor nuoinikkää hajalle. Siihen ieleppäi pantii vähäsei kauraryynilöi. A kauraryynit hämmennettii lämpimää maitoo ja kiukuva pial, jot ne siel ol lämpimäs. Ja ne ryynit pehemenööt siim maijos ilma keittämättä. Ne kuore piäl eistäi ryynilöi, sit pilkottii oikee paksuu sijaläskii ja pantii joka paikkaa, nii jot ei ryynilöi näkyntkää. Sit tuas pantii ryynilöi ja liha pial. Kiukuvas se piirakka ko paistu ja hautu, ni siihe tul nii paljo rasvaam olkii iha koko pialyspuol rasvane. Se ol oikee hyvä syyvä.”
(Eeva Tyni, s. 1890, Vuolejärvi. Elettiin ennen Inkeris. Mullonen, 2004)