Alakylä (Ala-Miikkulainen)
Kaavani (Gavanj)
Karhunkylä
Kargino)
Katumaa (Katumy)
Koivukylä
Korkkinen
Kyyrähaka
Lehtoinkylä
Lopotti (Sergievka, Sloboda)
Meslikka
Nuossuva
Nässi (Seltsoi) (Njasino)
Perämäki

Pieni Suojala
Putkela
Repoinkylä (Roppoinkylä?)
Salo
Sohvola (Sofolovo)
Sokelova
Suuri-Suojala (Sojlovo)
Toserova vir .
Uusikylä
Vuole
Vuolejärvi
Yläkylä (Ylä-Miikkulainen) (Nižni Nikuljasi),

Uusikylää oli asiakirjoissa Ragozinka, joka suomalaisten suussa muuttui Rokoskoiksi. Kylän alueella oli kreivi Ragozinskan maatila ja hänen lahjoitusvaroillaan rakennuttama Pyhän Johanneksen kirkko.

Varsinaiset Uudenkylän perustajat olivat talonpojat Särkkinen ja Paavilainen, jotka raivasivat maatilansa soiden ympäröimään metsäsaarekkeeseen. 1900-luvun taitteessa syrjäseudulla metsiä käytettiin luvattomasti. Puita kaadettiin omaan tarpeeseen ja samoin talonpojat metsästivät kanalintuja ja riistaa. Kylän ensimmäiset puut rakennettiin mahtavista hirsistä: seinät olivat seitsenhirsiset, lattia, kurkihirret, lavitsat ja kaikki muu olivat punahonkaa ja yhtä tukevaa järeysluokkaa.

Myöhemmin kylään tuli myös Rautasia, Savisia, Pukosia ja Makaroita sekä joukko Suomen kansalaisia, jotka kotiutuivat pysyvästi paikkakunnalle. Näistä mainittakoon Mikko Kotin, Heinoset, Kupariset, Joroinen, Tunttunen sekä kaksi metsänvartijaa Fedosejev ja Pavlov, jotka olivat linnanpoikia (inkeriläisiin koteihin annettuja venäläisiä kasvattilapsia).

Kylän historia päättyy maailmansodan valmisteluihin. Valtio pakkolunasti maatilat ja tilalle tuli ampumarata. Osa kylän asukkaista ehti nostaa lunastusrahat ennen vallankumousta, joiltakin jäivät korvaukset saamatta. Kylän asukkaita asui sittemmin mm. Petroskoissa, Siperiassa, Virossa, Novgorodin alueella ja entisen Vuolen kylissä sekä Suomessa.