Skuoritsan murre
”Kons lämmi ilma ol Jyrinpäivän lasettii lehmät karjaa. Sit männiit sinne suattamaa lehmii. Siel ol suur luosa, siel karjamual, sit uittiit kuka ketä tapais. Ain ne miehet olliit varmempii, toukkasiit sinne vettee. Ei se syvä ollut se tiikki, no olha se puolta ihmistä myötä. Muoto l sellane, uittiit toisijan siel.
Ennenvanhaa Jyrinpäivän palkattii paime. Meil ol paimenen ompelja Vaasa monttoist vuotta, kylänmies. Muat hänel ol vähä, tupa ol pikkaraine ko sauna, lapsii ol monta. Heä ko riivahuis siihe paimeneen ni olkii aika paimen. Sit ol jo poika popasterin. Hyvähä paimenen palkka ol, ja ruoka ol hyvä. Kyläs syötettiin joka lehmäst päivän ol. Sit män toisee talloo tuas, yöks män kotihe.”
(Mari Lavonen, s. 1897. Rähmösii, Skuoritsa. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen, 2004).