Tuutarissa pidettiin keväällä 1901 onnistuneet laulujuhlat. Laulajia ja soittajia oli yli 600 Kirkkokonsertissa esitettiin Mooses Putron sävellyksiä, opettajakuoro esiintyi, solisteina kolme syntyperäistä tuutarilaista Sally Basilier, Hertha Lehmann ja Lilli Kajanus. Tuutari oli myös vuonna 1918 pidettyjen viimeisten laulujuhlien pitopaikka.
Keisarilliset sotilasleirit
Kolme ja puoli kilometriä Tuutarin kirkolta Krasnojeseloon päin sijaitsi sotilaiden leirialue lähellä Tuutarinjärveä. Tuutariin oli sijoitettu kaksi divisioonaa, toinen suomalainen, toinen venäläinen ja molemmilla oli jopa omat kirkot. Vuoteen 1900 siellä oli myös suomalaisia sotilaita, kunnes kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti suomalaisyksikön. Upseerien parakit oli rakennettu suomalaiseen tyyliin ja maalattu punaiseksi. Niiden takana olivat ruokalat ja sairaala. Rakennukset tuhoutuivat toisessa maailmasodassa.
Kun suomalaiset sotilaat marssivat harjoituksiinsa tai kirkkoon, paikallisilla inkeriläisillä oli tapana kuunnella heidän lauluaan
”Konstantinopolin portin pääll oli Turkin sulttaanin kuva.
Suomenpojat ne katseli ja sanoi: ”Saakel kuin tuo on ruma”.
Suomalaisten naapurissa oli venäläisten sotilaiden leirit. Sotilaiden pitkät telttarivit ja tykit näkyivät myös ohikulkijoiden silmiin junan ikkunasta. Upseerien parakit sijaitsivat pääkadun varrella, jossa rivi vossikoita odotti kuljetettaviaan. Parakkien takana sijaitsivat keittiöt ja muut huoltorakennukset. Leirin loppupäässä oli inkeriläisiä kyliä, jotka virallisesti kantoivat nimeä Revonpesät, mutta kansan suussa kulkivat kolmantena divisioonana, tretij divisä.
Katsokaa ihmist ikkunast
kun Luojan lunta sattaa.
siitä saapi tsajuvettä
sekä keitospattaa.
