Tuutarin murre
”Tarttuloi vietii Pietarii. Enemiten sil vaa elettiikii, mitä tarttuloist sait elaketta. Sit enemisten tulkii toimee sil jot lehmät lypsiit, maitoloi naist vettit linnaa, ajoit niihen kuksinoin kns, elämänsalkkuloin kans Vot se ol sellaista. No, sit kesäaikan elliit eläjät, linnasta in tul eläjii, siint ol viel vähä niinku sellaista rahantulloo.
Mein kyläs kasvoi sliivilöi. Kevätaikan ni se ol kaiki niinku valkee koko kylä, kons kukkii. Omanuspuita ol lope vähä ennää, a niitä sliivoi ol joka alos melkein. Ne kasvaat vesoist. Vesat nousoot ja muuta ko vesa irroita ja taas istuta. Se on sellanen puu, jot sitä ei huoli ennää niinku omenapuita kaikellai hoitaa, nää kaikkist helpost kasvaat.”
(Vasili Kaipiainen, s. 1906, Variksela, Tuutari. Elettiinpä ennen Inkeris. Mullonen, 2004)