Sanan Saattaja Wiipurista no 32 8.8.1835
Skuoritsin pitäjässä, Ingerin maalla on tänä kesänä perustettu uusi kivikirkko,
jonka rakennukseen Hänen Majesteettinsa Keisari on lahjoittanut 90000 ruplaa paperi
rahassa. Enne sitä on jo Hänen Majesteettinsa antanut omalla varallansa rakendaa uusia
kivikirkkoja Tyrin, Ronstatin, Gatschinan ja Duderhovin seurakunnille Ingerin maalla.
Tämä on taas uusi todistus, kuinga suurella lempeydellä Hänen Majestetinsä suojelee ja
edesauttaa meidän uskoisia seurakuntia valdakunnassansa
Uusi Suometar 8.7.1878
Tulipalo. Toissa lauantaina paloi Tyrön pitäjässä Inkerinmaalla Leppäisien kylä, kaksitoista taloa niin tarkasti ettei jäänyt kuin yksi talo jälelle. Tuli syttyi siitä, että eräs poikanen poltteli tupakkaa varomatta.
Uusi Suometar 16.11.1882
Inkerinmaalta XII
Pietarhovin piirikunnan suomalaisista seurakunnista jäi minulta vielä yksi, kuudes koko luvusta, Tyrön seurakunta, katseltavaksi. Tämä seurakunta on Suomenlahden etelänpuolisessa pohjukassa. Seurakunnan ala alkaa Pietarin suomalaisen seurakunnan rajoilta, noin 10 virstaa pääkaupungista ja viruu sitten, sivuten Hietamäen ja Serebetan seurakunnat, pitkin meren rantaa 50 virstalta, aina Kaprion seurakunnan kylihin saakka. Maalle päin on seurakunnan leveys suurin kirkon kohdalla, noin 15 virstaa. Kirkko on aivan keskellä kylää, s. o. 25 virstaa molemmista seurakunnan pituuspäistä.
Tyrön kirkko on kivinen, kruunun rakentama v 1832, kylliksi tilava ja sisältä tarpeeksi komea maakirkoksi, erittäin ovat alttari ja urut muhkean näköiset, mutta pilarien tiheys kirkossa, akkunalasien vanhuus, sekä suureksi kasvaneet puut kirkon ulkopuolella tekevät toki tämän kirkon haitallisesti hämäräksi lutherilaiseksi kirkoksi. Harvinaisena kirjana säilytetään Tyrön kirkon alttarilla, hyvissä kansissa, vielä ehjä suuri suomalainen Biblia kuvien kanssa, painettu Stokholmissa v 1642. Kirkko on Tyrön kylässä, pienellä mäen harjulla, suuren maantien laidalla, meren rannalla. Nykyisin ovat kylän talot liiaksi liki kirkkoa, niin että muuten juhlallisuutta lisäävä lakeus kirkon luona käynee piankin jo haitallisesti ahtaaksi kirkonmäeksi.
Tyrön seurakunta jakaantuu kirkollisessa katsannossa 11 eri puoleen, joissa kussakin on oma tapansa, monesti erilainen kansa ja erilaiset elatuslaadut. Idästä alkaen on meren rannalla ensinkin:
Liihan puoli. Täällä on 4 kylässä 45 suomalaista taloa, nimitt Liihalla 6, Kasvalassa (Norkkolassa) 10, Suo-Panovalla 7 ja Vahviaisissa ( Salokylässä) 22 taloa. Ainoastaan viimeksi nimitetty kylä on kokonaan suomalaisilta asuttu, toisissa kolmessa tämän puolen kylissä haihtuvat harvat suomalaiset talot suuren umpivenäläisen asutuksen keskellä huomaamattomiin. Tästä viimeisestä seuraa se, että esim Liihan ja Norkkolan kylän suomalaiset eivät käytä muualla suomenkieltä kuin kirkossa, kylänluvuissa ja rippikoulussa, niin paljon kuin näissä tiloissa heiltä tätä kieltä vaaditaan. Perhekieli on näillä suomalaisilla venäjänkieli. Panovalla puhutaan vähän suomeksi kotonakin ja Vahviaisissa suomenkieli perheissä voittaa jo kokonaan vieraan kielen. Muuten elävät Liihan puoleiset aivan omaa elämäänsä, melkein kokonaan erillään muista Tyrön seurakunnan suomalaisista. Joskus, ehkä kerran 10 vuodessa, sattuu että joku tyttö tuodaan Liihalta ukkolaan muihin seurakunnan kyliin, eikä muuta. Liihan puolen pojat naivat etupäässä oman seutunsa kylistä, harvoin Venjoelta taikka Tuuterista, mutta ei koskaan muista oman seurakunnan kylistä. Omassa Tyrön kirkossa käyvät liihaiset vaan ripillä, vihillä, ristimässä ja hautaamassa, mutta sitä enemmän käydään täältä vieraissa kirkoissa, etupäässä Pietarissa. Tyrön kirkolta tuleekin Liihalta puolta enemmän matkaa ( 25 virstaa), kuin Pietariin ( 13 virstaa) . Lukutaito on ollut Liihan kylissä vanhastaan huonompia, mutta parivuotinen ( v 1866 ja 1876) suomalainen koulu Vahviaisien kylässä, joka oli saatu tänne vainaan kirkkoherra K Modeenin toimesta, on nähtävästi asiata auttanut, niin että löytyy jo Liihan puolellakin hyviä lukijoita, erittäin Vahviaisissa. Nykyisin on näissä kylissä vaan venäläinen koulu ja suomalaisten lasten omankielinen lukutaito yhä huonommaksi.
Kansa Lihan kylissä on tavoiltaan yksinkertainen, koreilemisesta ei paljon pidetä, vaikka käydäänkin vaan ostopuvuissa, ei ehkäs kintaita ja sukkiakaan kotona valmisteta, kehräämisestä ja kutomisesta ei puhettakaan. Pellavasta ei viljellä, lampaita ei pidetä. Työtä tehdäänkin vaan etupäässä kesän ajalla, miehet sentään talvellakin. Maanviljelys ja karjanhoito, molemmat vaikka pienessä määrässä, ovat pääelatuskeinona. Liihan kylässä tämän lisäksi antavat kesän ajaksi huoneitaan hyyrylle. Panovaiset ja Kasvalaiset ajavat vähitellen "isvossaa" ja käyvät tuon tuostakin rahtivedossa Pietarissa. Omaa metsää ei täkäläisillä talonpojilla ole nimeksikään. Polttopuut ostetaan kaikki suorastaan puuvarastoista, tätä tietä ovat myöskin hankittavat seipäät ja riu´ut pellon aitoihin.
Liihan puoleiset ovat entisiä herranvaltalaisia ja vielä nytkin säilyy täkäläisen kansan keskuudessa paljon muistelmia niiltä ajoilta, jolloin ihminen sai koirana herran kartanolla haukkua ym. Monta kovaa ovat saaneet kokea nämä kylät herrojen aikana. Yhdestä viittauksesta on kylliksi. V 1750 oli täällä 4 kylässä 158 suomalaista taloa ja sata vuotta myöhemmin on tämä luku vähennyt vaan kolmanteen osaan. Oli näet tämän vuosisadan lähellä ( v 1780-1800) ollut "vuntti" (kapina) Liihan kylissä ja tässä syy tuohon tavattomaan asukasten vähenemiseen täällä. Satakuntia perheitä lähetettiin silloin täältä "tielle tietämättömälle", sekä tuotiin toisia umpivenäläisiä asujamia sijaan.
Äyrämöisiä ei näissä kylissä näy koskaan olleen. Nykyisin enemmän tavattavat sukunimet Liihan kylissä ovat: Stippari, Styyrman, Karmi, Maunulainen, Hytti.
Nuolijoki taikka Strelna, joka osa Tyrön seurakunnassa seuraa toiseksi tässä katseltavaksi, on Liihalta 10 virstaa länteenpäin, aina vaan meren rantaa. Liihan ja Nuolijoen
välillä on aivan umpivenäläinen seutu, etupäässä suuria maahovia, joissa muun muassa on Sergia niminen venäläinen luostari. Strelna kutsutaan "viitaksi" (maahoviksi) mutta saanee jo piankin
kaupungin nimen ja oikeudet. Suomalaisia kyliä löytyy Nuolijoen puolella 7, joissa yhteensä on 96 taloa, nimittäin Uusi ja Vanha Mielisi 17 taloa, Haloisi 14 taloa, Mustainu 18 taloa, Vihtola 17 taloa,
Kirppula 16 taloa ja Pohjosi 14 taloa. Näistä kylistä on ainoastaan yksi Mustasun,
kokonaan suomalaisilta asuttu, toisissa kylissä on jokaisessa enemmän taikka vähemmän venäläisiä ja inkeroisia sekaisin
suomalaisten kanssa. Molemmat Mielisten kylät, Halosi ja Wihtola muuttunevat ajan päällä Strelnan kanssa yhdessä kaupungiksi.
Haloisi ja Uusi Mielisi eivät enää kyliltä näytäkään, niistä kun melkein kaikki talot ovat hyyryläisten varaksi maahoveiksi
laitetut ja kaikenlaatuisia kauppapaikkoja, etupäässä trahtereja ja olutpuoteja, ei suinkaan huoli täällä hikipäässä hakea.
Strelnan kylissä ovat välttävät maat, saviperäistä laatua, ne kasvavat hyvin, jos niiden päällä työtä tekee. Karjantuotteet
menevät täällä kesänajalla maahovilaisille ja talvisin Pietariin, helpolla ja hyvästä hinnasta kaupaksi. Maahovit tuovat rahaa.
Naiset ja jalkamiehet käyvät päivätöissä. Useammalla kylällä ovat oivalliset metsät, joista saadaan hirsiä, polttopuut ja rahaa.
Kaikkialla kylien kautta käyvät hyvät, kivestä laitetut maantiet. Rautatie menee seudun lävitse ja pysäyspaikka on aivan kylien
keskellä.
Mitä tulee tämän seudun luontoon ja yleensä ulkonaiseen muotoon, niin on sanottava, että se näin Inkerinmaan maisemaksi
on sitä tehden miellyttävä. Ensinkin Nuolijoki juoksee Strelnan lävitse, josta seutu on nimensä saanut ja sille on täällä laitettu
sulkuja järvien varaksi, useampia siltoja, tehtaita ja uimahuoneita.
Meri lukemattomine laivoineen ja somine rantoineen levittää täällä miellyttävän näköalansa, josta erittäin illoin
Pietariin päin ja meren vastaiselle rannalle on omituinen, monesti lumoavan ihanakin näky. Keisarin kolmella sedällä, suuriruhtinailla Konstantinilla, Nikolailla ja Mikaelilla on täällä suuret ja komeat maahovinsa. Sitten on täällä tykkiväen kasarmit ja keväin sekä syksyisin majailee niissä kylissä, joissa on talonpojilla vanhastaan kruunun rakentamat kartanot (Pohjoisissa, Kirppulassa, Vihtolassa ja Mielisissä) kavaljeri-kaartin hevoisväkeä, joista viimeisistä on sentään täkäläiselle rahvaalle suuri rasitus ja risti, talonpojilta kun häviää paljon heiniä, olkia, kartofelia ja yleensä mitä vaan käteen kääntyy. Strelnassa on myöskin suuri (50 taloa) saksalainen kylä (kolonia), oman kirkkonsa, koulunsa ja kunnallislaitoksensa kanssa. Syrjästä katsoen näyttävät kolonistat elävän paremmin kuin varsinaiset talonpojat, mutta heillä onkin ollut tähän saakka paljon erinomaisia etuja ja on niistä vieläkin muutamia, niinpä esim saksalaisten verot ovat puolta pienemmät, kuin muiden talonpoikien, maata on heillä enemmän ja maat ovat ylipäänsä hyviä, jos hyvin viljeltyjäkin.
Aivan Pietarhovin kohdalla, 2-5 virstaa tästä kaupungista maalle päin, on Tyrössä Papinkonnun ja Simankonnun puoli. Siellä on 16 kylässä 285 suomalaista taloa. Paikkakunta on supisuomalainen, ainoastaan yksi inkeroinen kylä, Porola, on Konnulla sattunut suomalaisten kylien keskelle. Konnun kylät olivat aikanaan keisari Nikolain erinomaisessa suosiossa. Entiset kylät siirrettiin silloin uusille sijoille, talot asetettiin tarkasti säännöllisiin riveihin, ne rakennettiin joka kylässä aivan saman mallin mukaan, määräperäisiin lomiin talojen väleihin istutettiin tiheältä puita, laitettiin järviä, somia kaivoja, yhteisiä puistoja kylien laiteille, rakennettiin keisarillisia hupahoveja, toiset muukalaisessa , toiset kotimaisessa kuosissa. Muodostettiin taidollisia muinaisjäännösten matkimisia saarille järvien keskellä, keinollisia koskia oli järvien vaiheilla, somia siltoja virtojen ylitse ja kaiken tämän varaksi joukko somia vahtitupia, joissa viimeisissä vanhat invalidit ikänsä lopun rauhassa leipänsä söivät. Usealla kylällä oli suuret yhteiset kiviset riihet, oikein oppineitten mallia. Pienimmätkin rakennuskorjaukset taloissa suoritettiin kruunun varoilla, lasit paikattiin ja tuvat puhdistettiin "kaasnasta". Tarkin puhtaus täytyi olla kaikkialla, kylän kadut lakaistiin joka päivä. Usein itse "kuningas", niin vielä muistellaan, huomautti epäjärjestyksestä talonpojille, ajellessaan milloin loistavan seurueen kanssa, milloin aivan yksinään näissä kylissä. Entiset suomalaiset kylien nimet muutettiin venäläisiksi, etupäässä keisarillisen perheen jäsenten nimelliseksi. Niin tuli Porolasta Kostinoi, Kuusiojasta Luisina, Teppalasta Niisina, Myllyisistä Marjino, Ristikylästä Olgino, Soikkenasta Olino, Lukkalasta Marjino, Mustojasta Vladimiroska, Kylänpäästä Sassino jne. Uudet venäläiset nimet ovat vieläkin voimassa kunnallisissa virastoissa, mutta kirkonkirjat kansan kanssa säilyttävät edelleen suomalaiset nimensä, ainoastaan Kuusiojan kylää on käyty rahvaan kesken kutsumaan Luisinaksi, eroitukseksi Pietarhovin kaupungin suomalaisesta nimestä, joka myöskin on Kuusioja.
Konnun talonpojilla ei ennen ollut muita maksuja kuin papin verot, muut "panekit" suoritettiin kaikki "ropotilla", so muutamalla päivätyöllä Pietarhovin laajoissa puistoissa, taikka oman kylän kadulla. Konnun kylät kuuluivat silloin kaikki samaan jatkoon täkäläisten keisarillisten puistojen kanssa. Jos lisää tähän että Papinkonnulla ei "sotamiehen ottoakaan" silloin ollut, niin arvaa jo mikä autuas aika oli näissä kylissä tuona "Kuninkaan vallan" aikana. Ja olikin epäilemättä näiden kylien menestys hyvä siihen aikaan. Onnena pitivät silloin Tyrön tytöt sen, kun muista kylistä Konnun kylihin ukkolaan pääsivät. Täällähän joka viikko sai pari päivää arkenakin pyhää pitää kuin ropotissa oli. Mutta se aika on mennyt. Entiset "kuninkaan tuvat" ovat kylissä mataloitut, akkunat niissä pienennetyt, koristeet katoilta ja portin päältä ovat poikessa, koivikot talojen vaiheilta poltetut.
Nykyään eletään Konnun kylissä niin kuin muuallakin näillä seuduin. Maata on täkäläisillä talonpojilla perin vähän, ja sekin kylien tiheyden tähden aivan ahtaassa jaossa. Tietysti melkein kaikki maa on viljeltynä. Ja tämä vähäinen maanviljelys sekä pienet karjantuotteet lisänä, on kuitenkin suurimpana tulonlähteenä täällä. Lisäksi käydään ahkerasti rahdin pidossa, jalkatöissä, ja ajetaan paljon isvossaa Pietarhovissa. Omia metsiä ei näillä kylillä ole yhtään, eipä niittyjäkään eikä karjamaita tarpeeksi. Aholla, joka on noin neliövirstan laaja, käyvät useamman kylän karjat kaiket kesät joka päivä. Näin ollen ei ole ihme, että lehmiä ja hevosia on täällä vaan yksin ja kaksin taloissa ja muuta pienempää karjaa esim lampaita ei ole ensinkään.
Vaikka yleinen varallisuus Konnun kylissä ei ole suureksi sanottava, niin kuitenkin eletään täällä useammassa talossa puutosta kärsimättä. Tosin elämän vaatimukset ylipäänäs ovat meidän kansan kesken perin pienet, lihaa ja maitoa syödään vähän, voita vaan nimeksi, kalaa ei ensinkään, mutta kahvia juodaan joka talossa, tsajuakin monessa ja monta kohtaa osottaa että rahaakin täytyy toisinaan olla. Niinpä esim miehet käyvät ostetuissa lammasnahkatakissa turkeissa, jotka maksavat 25 - 35 ruplaa, usealla on verkaturkit, hinnaltaan vieläkin kalliimpia tämän lisäksi. Naiset koreilevat näissä kylissä kilvan muun maailman kanssa. Useassa talossa on hyvä hevonen, komeat valjaat ja kallishintaiset ajovärkit. Paraiten elävät täällä Teppalan suuressa kylässä (60 taloa), Lautakodassa, Kapakanmäellä, Soikkinassa, Lukkalassa, Mustojalla ja Kuusiojassa. Suurimpana tulolähteenä näissä kylissä on perunan viljelys ja isvossan ajo Pietarhovissa. Simankonnulla ja Reijolassa korjataan kesän ajalla paljon tatteja Pietarin varaksi ja on tämä toimi toisin vuosin suurenakin tulolähteenä näissä kylissä. Kapakkoja ei Konnun kylissä ole ainoatakaan, mutta Pietarhovi on täällä likellä ja tässä siunatussa kaupungissa on viinakauppoja enem
Inkeri 2.5.1897
Torstaina viime viikolla kello 3 iltapäivällä pääsi tuli irti Porsaan
kylässä Tyrössä. Kova tuuli kävi pitkin kylää ja tunnin kuluessa oli kylän
25 taloa tuhkaläjänä, ainoastaan kaksi taloa, riihet ja toinen puoli
saunoista säilyivät. Useamman omaisuus hävisi viimeiseen rihmaan, eläimiä ei
palanut kuin yksi sika, lehmät ja lampaat olivat laitumella, hevoset työssä.
Tyhjille jääneet kylän asukkaat, yli 100 hengen asuvat nyt vaaralta
säilyneissä riihissä ja saunoissa
Kertomus Tyrön seurakunnan kirkollisesta elämästä v. 1927
I Ulkonainen kirkollinen elämä
1.) Seurakunnan alue:
Leningradin läänin, Trotskin kihlakunnan, Oranienbaumin, Strelnan ja Uritskin kunnassa sijaitsee Tyrön, Suom. E. Lutheruksen seurakunta.
Seurakuntaan tuli: |
Seurakunnasta poistui: |
|
miespuolisia |
naispuolisia |
yhteensä |
|
miespuoleisia |
naispuolisia |
yhteensä |
Syntymän kautta |
125 |
79 |
204 |
Kuoleman kautta |
109 |
94 |
203 |
Muuton kautta |
- |
6 |
6 |
Muuton kautta |
- |
5 |
5 |
Yhteensä |
125 |
85 |
210 |
Yhteensä |
109 |
99 |
208 |
Seurakunnan väkiluku lisääntyi: 2 hengellä. Seurakunnan väkiluku oli vuoden 1927 lopussa 7 715.henkeä.
Suomalaisia: |
Wirolaisia y.m. ei ole |
|
miespuolisia |
naispuolisia |
Yhteensä |
- |
- |
- |
- |
Konfirmoituja |
2262 |
2970 |
5232 |
- |
- |
- |
- |
Konfirmoimattomia |
1277 |
1206 |
2481 |
- |
- |
- |
- |
Yhteensä |
3539 |
4176 |
7715 |
- |
- |
- |
- |
2.) Kirkolliset rakennukset:
Kirkko on: yksi, rukoushuone samoin, nimittäin rippikoulutupa. Kirkko on rakennettu tiilistä basilikatyyliin, kuori länteen päin. Ulkopuolelta olisi vähän korjattava, mutta sisältä on hyvä. Uusia kirkkoja ei ole rakennettu. Urut ovat tavallisessa kunnossa. Yksi pieni harmooni on rippikoulua varden, mutta aivan huonossa kunnossa. Rippikalut ja Alttarivaatteet, sekä kuvat ym. hyvässä kunnossa. Pappilan rakennukset ovat hyvät, paitsi muutamia ulkorakennuksia. Vuokraa niistä ei ole maksettu mitään
Palovakuutus kirkosta on maksettu: 15 rup 36 kop, ja pappilan rakennuksista: 50 rup paikkeilla. Riihi on otettu köyhiin komitealle, syytä emme tiedä? kuin se oli vaan käyttämättä meiltä. Seurakunnan hoitaja asustaa pappilassa, lukkari ja suntio omissa asunnoissaan; sekä kirkon vahti, vahtin palkka oli 18 ruplaa kuu. Hautausmaa on tilava, mutta järjestys sieltä puuttuu.
3.) Kirkollisen elämän ylläpitokustannukset:
Jäännös edelliseltä vuodelta: |
21 |
42 |
Lahjoina (sakariston kautta:) |
121 |
16 |
Kolehdissa kirkossa ja hautaus hetkissä kylistä: |
97 |
18 |
Muille seurakunnille: |
27 |
27 |
Hautajaisista kylissä: |
31 |
52 |
Lahjoina rippikirjoituksissa: |
336 |
36 |
Rakennus ja lämmitys veroja (itse verotus) |
390 |
75 |
Pappilan vuokralaisista |
310 |
- |
Ilta vihkiäisistä ja siinä jumalanpalveluksista |
16 |
- |
Yhteensä |
1351 |
66 |
Erikolehdit viety konsistoriin: |
27 |
27 |
Polttopuihin (tuonti ja sahaus) |
387 |
35 |
Kirkon yövahdin palkkoja 112 kuukaudesta |
207 |
- |
Rakennuksia tehty: |
125 |
54 |
Urkujen korjaus velkaa maksettu: |
50 |
- |
Rippi leivät ja viiniä ostettu: |
58 |
- |
Kirkon yövahdin vakuutus ja rekisteröiminen: |
34 |
20 |
Penssionalikirjat ostettu: |
22 |
- |
Kirkon palovakuutus: |
15 |
36 |
Satunnaisia menoja |
125 |
06 |
Yhteensä |
1051 |
78 |
Vaikeuksia on ollut: Itse verotuksessa.
4.) Seurakunnan toimi-henkilöt:
Seurakunnan hoitaja: Mikko Mik. p. Korpelainen. synt. 21/2 1873. Leningradin läänin, Trotskin kihlakunnan, Trotskin kunnassa, Wanhan myllyn kylässä, Wenjoen seurakuntaa. On saanut saarnaluvan saarnata kirkoissa ja saarnatuoleissa: Pietarin E. Lutheriaiselta konsistorin suomalaiselta osastolta7/10 1919. m46. esimies Juho Raski; ja seurakunnanhoitajan oikeuden: Pietarin E. Lutherilaiselta Konsistorilta 9/11 1920. Esimies A Malmgren.m566. Saanut koti ja kansakoulusivistyksen ja Evangeljumiyhdistyksen kurssit:v.1911–1912. Avustanut Wenjoenlla seurakunnan hoitajan virkaa:1920. Ollut seurakunnan hoitajana: Moloskovitsassa, Kattilassa, Novosolkassa, Kapiossa ja Soikkolassa 3 ja 2 vuotta. v. 1920–1923; Avustanut: Kupanitsassa 1921–22. Ropsussa ja Serepetassa 1922. Kolppanassa 1923. Ja Markkova-Järvisaarella 1923. Tuutarissa ja Hietamäellä 1924–25-26. Pietarissa 1925. Inkerellä (?)ja Keltossa 1926. Spankovalla 1927. Tyrössä hoitanut 20/1 1924–28. Kaikissa seurakunnissa päiviä ei ole, niin tarkkaan muistiin pantu. Lukkari Toivo-Andreas Aabramin p. Tiisnekka synt: 6/11 1888. Samasta läänistä kuin edellinenkin. Oranienbaumin kunnasta, Tyrönseurak. Tyrönkylästä. On saanut sivistyksen: Kolppanan opettaja-lukkari seminaarissa. Ollut samassa paikassa v. 1911–15. Suntio Matti Joosepin p. Tiisnekka synt. 29/1 1870. Ollut suntion virassa 1895. Saanut kansakoulun sivistyksen.
5.) Seurakunnan valituista edustajista:
Kirkkoneuvoston jäsenet ovat: uskontoa ja Jumalan sanaa rakastavia henkilöitä; samoin 10 kirkonmiestä ovat toimeliaita omassa virassansa.
II Sisäinen kirkollinen elämä:
1.) Jumalan palvelukset:
Jumalanpalveluksia on ollut Tyrössä: 60. Liiholla s. Strelnassa 2. Yhimäellä 3. Parasta, sivu, pakanalähetys hetkiä ja hartaushetkiä ei ole kirkossa ollut. Yksi liturkinen jumalan p. oli Pitkänä perjantaina. Luku ja nuorison jumalan p. ei ole ollut. Lasten jumalan p. on ollut muutaman kerran, Rippikoulu lasten kanssa. Kylissä on usiasti pidetty hartaushetkiä ja E. juhlia muutama kerta, kuulijoita on niissä ollut runsaasti ja ilman häiritsemistä. Kirkollisia juhlia on pidetty 21/1 tammikuuta kirkon vihkimäpäivänä ja juhannuspäivänä mini p. Seurakunta laulu on tavallista yksi äänistä laulua. Laulukuoro on sekakuoro, toiminut 1926, ja pidetty harjoituksia enemmän talviaikana 1ker. viikko, jäseniä on: miehiä 8+14. Kirkko konsertteja ei ole ollut, kirkossa kävijäin luku on keskikertainen.
2.) Uskonnollis-siveellinen elämä:
Uskonnollis-siveellinen elämä on entiseen verrattuna samanlaista, erikoisia uskonnollisen elämän ilmiöitä ei ole havaittu, kuin muutamissa kylissä aivan vähän parempaan päin. Wanhempi kansa on elänyt Jumalan tunnossa ja tunnustuksessa, mutta nuoret kovin vierovat uskontoa. Yhtenäisyys tunne on vähäinen, lahkolaisuus virtauksia on huomattu uudestikastajain puolesta, mutta vähän. Ajan henki on kietonut monta nuorta pauloihinsa Jumalan kieltämisellä, uskonnosta aivan vähän huolitaan. Julkisia lankeemuksia on muutamia itse murhia y.m. Jumalan 10 käskyn rikkomisia, siveellinen elämä on monessa perheessä tallattu maahan, on muutamia avioeroja tapahtunut, samoin lasten kasvatus on laimin lyöty, kun tulevat rippikouluun, niin eivät osaa monetkaan mitään ulkolukua. Nuoriso kulkee alaspäin. Juoppous on suuresti lisääntynyt.
3.) Suhteet muihin kirkkokuntiin:
Siirtymistä muihin kirkkokuntiin ei meillä ole ollut muuta kuin aivan vähän uudesti kastajain lahkoon eikä niitä voi tarkalleen tietää.
4.) Uskonnon ja konfirmatsiooni opetus:
Rippikoulua pidettiin tyttöjen kanssa keväällä 5. päivää; ja poikien kanssa syksyllä: 8 päivää. Vaikeuksia on poikien kanssa ollut paljon, ne eivät tahto mitään totella.
5.) Rakkauden toiminta:
Seurakunnan varallisuus on tavallinen, mutta on paljon köyhiäkin, niitä on kolehteilla ja lahjoilla avustettu.
Waivaskassan tulot: 64 rup. 15 kop. Menot olivat: 55 rup. 50 kop.
Joka todistetaan Tyrössä 17/3 28. M. Korpelainen
Näköispainos Tyrön seurakunnan käsinkirjoitetusta toimintakertomuksesta vuodelta 1927, jonka kirjoitti puhtaaksi Tyrön nykyinen seurakunnanhoitaja Jukka Repo15.07.2000
