Tyrö (venäjäksi Martyškino) sijaitsi Kronstadtinlahden etelärannalla. Tyrön seurakunta perustettiin vuonna 1642. Siihen kuului myös Retusaari eli Kronstadt. Väestö oli enimmäkseen äyrämöisiä. Osa väestöstä jäi toisessa maailmansodassa Leningradin piiritykseen. Saksalaisten miehitysalueelle jäänyt osa siirrettiin Suomeen vuonna 1943.
Inkerin ensimmäinen kirjasto perustettiin Tyröön vuonna 1850. Palokunta aloitti toimintansa vuonna 1876. Paikkakunnalla toimi 1900-luvun alkuvuosina maamiesseura, jonka esimiehenä toimi P. Huima ja Ahokylään sekä Troitsaan perustettiin osuuskauppa ensimmäisen maailmansoran alla.
Tyrössä pidettiin neljännet Inkerin laulujuhlat vuonna 1908. Osallistujia oli 300.
Kuuluisa tyröläinen oli opettaja, lehtimies ja lukkari Abram Tiisnekka. Myös legendaarisen inkeriläisromaanin Antti Kivekkään kirjoittaja kirkkoherra Eevertti Pärnänen vaikutti Tyröllä.
Tyrön kirkko
Tyrön seurakunta
Tyrön ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1691. Väkiluku vuonna 1928 7 900. Keisarinna Elisabet rakennutti omilla varoillaan puukirkon 1749. Nikolai I:n aloitteesta rakennettiin 700-paikkainen kivikirkko, joka valmistui 1831. Samaan aikaan valmistui myös pappila. Sulkemisen jälkeen vuonna 1936 rakennus toimi elokuvateatterina. Tyrön seurakunta on perustettu uudelleen ja kirkko saatu takaisin 1991.
Vuodesta 1933 pääsy Tyröön vaikeutui, koska matkalupia ei enää myönnetty. Kirkko sijaitsi raja-alueella ja suljettiin 1936. Sulkemisen jälkeen seurakunta sai käyttää Pietarhovin kirkkoa. Seurakunnan hoitajana oli Toivo Onni Kelo 1936–1938 Ropsusta. Arkistotietoa seurakuntalaisista/ Kertomus Tyrön seurakunnan kirkollisesta elämästä "Tyrön historia" - painikkeen takana ja rippikoulukuva vuodelta 1927.
