Nykyinen
Valkeasaari

Valkeasaari-Siestarjoki

Kylät, luonto ja maisemat

Kylien karttoja

Kylien kuvia

Valkeasaaren historiaa

Nykyinen Valkeasaari

Valkeasaaren murre

Rajajoki vuonna 1999



Jatkosodan uhrien muistomerkki
Valkeasaaressa


Etelä-Suomen Sanomissa julkaistu artikkeli.

ANTTI MUNNUKKA
Muistomerkki oli voitto byrokratiasta

Karjalan Kannaksella on joukoittain suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä. Valkeasaaressakin, Kivitien varrella, Pastorinjoen kohdalla oli pitkään yksi, pystytetty jokeen pudotetun venäläisen hävittäjän miehistön kunniaksi.
Nyt se on poissa, siirretty tietyön tieltä.

Lähelle sitä tuli nyt suomalainen muistomerkki, vaatimaton mutta paljon tunnetta sisältävä. Ja tiettävästi ensimmäinen suomalainen jatkosodan muistomerkki, joka sijaitsee vanhan Neuvostoliiton alueella. Valkeasaari ei koskaan ole ollut Suomea, vaikka vanhaa inkeriläisseutua onkin. Rintamalinja oikaistiin Laatokalta Lempaalan kautta Valkeasaareen, jotta puolustus olisi ollut helpommin järjestettävissä. Luvat muistomerkin saamiseksi olivat tiukassa.

- Onneksi ryhdyttiin ajoissa töihin. Puoli vuotta meni, jotta saatiin luvat venäläisten kanssa kuntoon, kertoi Jukka Vainio JR1:n Perinnekillasta.
- Byrokratia oli aivan hurja. Ilman Mihail Bistrovin apua emme ehkä olisi onnistuneet, mietti Lemin kunnanjohtaja Simo Luukkanen, perinnekillan varapuheenjohtaja.

Bistrov on pietarilainen Lemin ystävä, hänellä on mökki samaisen Lahnajärven rannalla, missä JR 1 aikoinaan perustettiin.

Lupa piti saada Vsevolodzkista

Hankalaksi lupien hankkimisen teki jo sekin, että asiointi tapahtui Vselolodzkin raionin viranomaisten kanssa. Vsevolodzk sijaitsee Pietarista luoteeseen, päinvastaisella puolella kuin Valkeasaari.
- Mihailin avulla kaikki sitten onnistui, saimme Vsevolodzkin kaupunkineuvoston puheenjohtaja I.V. Samohinin nimellä ja leimalla varustetun luvan, kertoi Luukkanen.

Pelkkä Samohinin ja kaupunkineuvoston suostumus ei suinkaan riittänyt, suostumus piti saada, tie-, maakaasu-, sähköviranomaisilta, ties keneltä. Samohin sai kutsun myös muistokiven paljastusjuhlaan, mutta venäläisiä ei paikalla näkynyt.

Tiukkaa keskustelua käytiin muistolaatan sananmuodosta. Tulos oli hyvinkin neutraali. Sekä suomeksi että venäjäksi laadittu teksti kuuluu näin: "Sodan tapahtumien muistoksi Valkeasaaressa 9.-10.6.1944. JR1 Perinnekilta 9.6.-10.6.2004".

Aivan yksinkertaista ei ollut muistomerkin paikan löytäminenkään. Laatta on kiinnitetty, peltoaukean päässä olevaan isoon luonnonkiveen reilun sadan metrin päähän tietä, Suomesta päin katsoen vasemmalle puolen. Muutaman suuren ikihongan juurella on hyvinkin aiheeseen sopiva paikka.

Matkaa Rajajoelta Pietarin suuntaan on parisen kilometriä, matkaa Mottorin mutkaan aivan sodanaikaiseen etulinjaan saman verran, vanhan ja uuden Pietariin johtavan tien risteyksestä kilometrin verran, Pastorinjoen uudelta sillalta saman verran.

Lemiläistä laatutyötä

­·Täällä on kiviä tosi vähän, meni pari päivää tätä etsiessä, kertoi Jarmo Tölski, Lemin valtuuston puheenjohtaja, joka yhdessä Timo Metsolan, 3. polven ykkösläisen kanssa oli kivellä kunniavartiossa. Muistolaatta on kokonaisuudessaan lemiläistä työtä.

-Juha Happonen kaiversi sen, Pekka Rautiainen valoi. Laatta on normaalia valurautaa, ajattelimme, ettei arvometallia kannata käyttää, jotta muistomerkki säilyisi ilkivallalta, kertoi Jarmo Tölski.
Laatta on kiinnitetty kiveen kuudella pultilla ja pikasementillä, se ei hevin irtoa.

ANTTI MUNNUKKA Julkaisupäivä: 11.06.2004 Tallennuspäivä: 16.06.2004

Etusivu - Historia - Merkkihenkilöt - Kartta