Artikkeli Venjoesta
Julkaistu Pietarin lehdessä16.3.1879
Slavankalta. Seurakuntamme rajat ovat pohjoisessa Pyhän Marian seurakunta,
lännessä Tuuterin, etelässä Hatsinan ja Kolppanan, idässä Inkerin ja
Liissilän. Seurakuntamme on suurin Inkerin maaseurakunnista. Väkiluku nousee
yli 10 tuhannen, 82 eri kylässä, jakaupi 5 eri wolostiin: Mosinan,
Kowselevan, Pokroskajan, Pulkkovan ja Feodorskajan. Mutta näihin
yllämainittuihin volosteihin kuuluu myös osa venäläisiä kyliä. Mosinan
volostin vanhin, starssina, on Mikkel Talja, Kovselevossa Ant. Hynninen,joka
on jo useampia vuosia oivallisesti täyttänyt velvollisuuksiaan, on sekä
herrain että talonpoikain suosima, nerokkaasta toiminnastaan palkittu
kiitoslehdellä kuin myös kunnian merkillä rinnassa kannettavaksi. Toisissa
volosteissa ovat starssinat venäläisiä, staarostit suomalaisia.
Seurakuntamme maan ala on hyvin lakeata. Metsät ovat loppumaisillaan, mitä
on suurempia metsiä, ne otti kruunu omiksensa. Vuoria ei löydy, on vaan
pikku mäkiä, joista mainittakoon Pappilanaukion mäki ja tämän vastassa
Kirkkomäki, jolla seisoo meidän vanha kaksinkertainen ristikirkkomme. Näiden
mäkien välitse juosta lirisee Lopotin oja, joka saapi alkunsa suurelta
suolta, ottaa myös haaroja toisista paikoin, niin kuin Poritsan oja ynnä
muita. Se laskee vetensä Pavlovskin patamaan, joka tuli Katariina II aikana
kaivetuksi. Suurempi on Mosinan joki, joka saa alkunsa Temintovan ja
Kolppanan järvistä. Tämän varrelta löytyy myös muhkea kivinen Wladimirin
kansakoulu, jossa opetteleksen sekä suomalaisia että venäläisiä lapsia.
Suomalaisilla on opettajana suomenkielinen, oppikurssinsa päättänyt
venäläisessä seminaarissa ja venäläisillä on omakielisensä opettajatar.
Tämän yllämainitun joen vesi liikuttelee useamman paperitehtaan ja
jauhomyllyn rattaita. Tärkeimmät elatuskeinot ovat olleet maanviljelys,
karjanhoito, ja harjoittavat myös useat seurakuntalaisistamme heinän,
olkien, halkojen, tiilikivien ynnä muun tavaran kauppaa. Mainittakoon tässä
sivumennen Kaskisaarelta Stefana Antinp Häyhönen, joka on jo useampia
kymmeniä vuosia panettanut keisarin ja perintöruhtinaan hevosille heiniä,
olkia, kauroja ja on hyvästä panettamisesta saanut seuraavat palkinnot: 21 p
marraskuuta 1863 kultaisen taskukellon kultaisine ketjunensa, v 1875
Stanislavin kunniamerkin rinnassa kannettavaksi, 18 pnä joulukuuta vuonna
1878 Annan nauhassa riippuvan merkin rinnassa kannettavaksi. Nykyään on
toivossa kultainen kunnianmerkki. .
Onpa useasta kylästä joutuneet pois venäläiset kauppiaat, joiden sijaan ovat
omat miehet alkaneet pitää kauppaa. Asukkaat ovat meillä niin kutsutuita
savakoita, vaatteenparsi on enimmäkseen venäläinen, erittäinkin
miespuolilla. .
Sivistyksessä myös aina vuosivuodelta mennään eteenpäin. Viime kylänluvuissa
huomattiin lukutaidon samate nousseen korkeammalle tasolle, paitsi että
Kousulan ja Pappilanaution kylissä löytyi enimmäkseen semmoisia, jotka eivät
olleet lukeneet läksyjään. Heidän huonoon lukutaitoonsa voipi olla syynä
se, että ovat viettäneet aikansa mäessä, kun joka päivä näkyy mäessä
kihisevän sekä poikia että tyttöjä useasti huutaen: ?hei lystiä laskuu,
meijän lasten mäen laskuu?. Kylässä löytyy yli 30 talon ja kansakouluun ei
tule matkaa kuin puoli virstaa, vaan oppimassa käypi lapsia vaan 5 henkeä.
Älkää luulko te vanhemmat, että minä kiitän teitä siitä, en. Olenpa useasti
kuullut teidän valittavan: ?Pitäisihän meidän poika laittaa kouluun, vaan ei
ole saappaita eikä muuta?, mutta mäkeä kuin lasketaan, vissiinkin ilman
jalkineitta. Toisesta mainitusta kylästä käypi koulua vain 3 oppilasta.
Hekin ovat vaan puolentoista virstan päässä, eivätkä ymmärrä koulun hyötyä.
Nekin kolme käyvät sangen epäsäännöllisesti, päivän ovat koulussa, kaksi
kolme kotona laiskuudesta. .
Lukijani voivat luulla, ettei meidän koulussa käy ollenkaan oppilaita, kun
nämä likimäiset kylät eivät laita lapsiaan kouluun. Käypihän meillä n 5 ja 6
virstan päästä oppilaita ja käyvätkin varsin säännöllisesti, isompi joukko
löytyy seurakuntalaisiamme, jotka suosivat ja harrastavat kouluja.
Mainittakoon Vanhasta Moisiosta Pietari Luukkonen, joka käypi useasti
koulussa ja näkee kuinka lapset työskentelevät, useasti on oppilaita
palkinnut pienillä lahjoilla. Noin muutama viikko takaperin oli koulussa ja
lahjoitti kaikille oppilaille 10 kopekoin. 12 p maaliskuuta lahjoitti ison
joukon koulutarpeita: 2 pakkaa paperia, lyijy- ja teräskyniä, kynänvarsia,
12 vihkoa kuvaus-mallia ja keisarin kuvan useampain sotasankarien kanssa
niin kuin Stabelevin, Kurkon ym. .
J Hn.
