Arvo Survo kertoi kirjastaan Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen Kalevalajuhlassa



Arvo Survo kertoi sanoin ja sävelin kalevalamittaisesta Suursynty Kiesus - kirjastaan. Puheesaan hän valotti mielenkiintoisella tavalla entisaikojen ihmisten ajattelua ja käsitteenmuodostusta. Jännittävä huomio on, että sana inkere-on merkinnyt ympyränmuotoista aluetta, jossa horisontti on näkynyt. Mennään inkereelle, on tarkoittanut mm. tansseihin eli piiriin lähtemistä. Inkeren kirkko sijaisti aikoinaan lähes ympyränmuotoisessa joenmutkassa. Näin Inkerille löytyy jälleen uusia selityksiä ankeriaan ja tanskalaisen prinsessatarun rinnalle.

Tunnelmallinen muistokonsertti


Marraskuun 25. päivän iltana Karjalatalon saliin kokoontui lähes sata Yrjö Luukkosen sukulaista, ystävää ja muusikkotoveria muistelemaan vuosi sitten pois mennyttä, Dallapessa ja Humppaveikosissakin musisoinutta Yrjö Luukkosta.Ilta täyttyi lämmöstä ja muistoista. Jokainen esiintyjä ja -ryhmä kytkeytyi tavalla tai toisella Yrjön elämään. Jopa Karkkilan musiikkikoulun nuoret taiturit, jotka ovat saaneet käyttöönsä Yrjö Luukkosen laajan nuottikokoelman.

Vuonna 1920 kolmisenkymmentä kilometriä Pietarista etelään Venjoella syntynyt Yrjö Luukkonen tuli vanhempiensa mukana Suomeen vuonna 1924 pakoon vallankumouksen jälkeisiä sekavia oloja. Päätös Suomeen lähdöstä ei ollut vanhemmille helppo, mutta osoittautui myöhemmin oikeaksi. Luukkoset olisivat joutuneet kokemaan kulakkien kohtalon. Koti löytyi Helsingistä, Suursuolta.

Musiikki ja urheilu veivät mukanaan. Yrjö sai poikavuosinaan joululahjaksi hanurin ja pääsi Dallapen musiikkikouluun. Soittamista hän jatkoi viimeisiin vuosiinsa saakka. Siviilityötään hän ei kuitenkaan jättänyt. Viimeksi hän oli Yleisradiossa talouspäällikkönä

Vaikka Yrjö Luukkosen soitto on vaiennut, soittaja muistetaan. Hänen ystävällinen, iloinen ja huumorintajuinen persoonansa ei unohdu.

Hilkka Kontiala lausui runoja isänsä muistolle. Yksi niistä oli Elämän evakko.	Karkkilan musiikkikoulun nuoret taiturit palkittiin ansaituilla aplodeilla	Eero Sinikannel ja Viipurin soitannollinen kerho lumosivat. Sinikannel johdatteli lopuksi myös yleisön yhteislaulun hurmaan.

Tarinatäkit ja muistotyynyt esillä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa


Inkeri kultturiseuran kulttuurisihteeri Margareta Partanen ihailee työnsä tulosta. Näyttelystä tuli varsin onnitunut ja erityisesti muistotyynyt kiinnostivat näyttelyn avajaisissa ollutta yleisöä.

Inkerin kulttuuriseuran Tarinapeitot ja muistotyynyt ovat mukana Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa järjestettävässä Pohjolan mestareita - käsityötaiteen näyttelyssä 23.11 - 19.12. Näyttely sijaitsee toisen kerroksen salissa ja aulassa. Mukana on taiteilijoita Suomen lisäksi Karjalan ja Komin tasavalloista, Murmanskin ja Arkangelin alueilta.


Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova avasi näyttelyn. Häntä tulkkasi keskuksen tiedotussihteeri Toivo Tupin.

Venäjän tiede ja kulttuurikeskus sijaitsee osoitteessa Nordenskiöldinkatu 1, 00250 Helsinki ja on avoinna ma-to 9 - 20 ja perjantaina 10 - 18.

Tverin terveisiä


br>
Venäläis-suomalainen kulttuurifoorumi järjestettiin 28.-30.9. aurinkoisessa ja vieraanvaraisessa Tverissä. Kulttuurifoorumi tarjoaa puitteet suomalaisten ja venäläisten toimijoiden kohtaamiselle ja uusien yhteistyöhankkeiden virittämiseen.

Inkerin kulttuuriseuran ja Leningradin alueen kulttuurikomitean projektineuvottelut jatkuivat. Ajatuksena on tilkkutöistä koostuvan näyttelyn tuottaminen Pietariin. Neuvottelun aikana palattiin myös viimevuotiseen Inkeriläinen perhealbumi -näyttelyyn, joka avattiin Pietarissa 1.11.2006. Kuluneen vuoden Perhealbumi on vieraillut Leningradin alueen eri museoissa ja saanut joka paikassa lämpöisen vastaanoton. Inkerin kulttuuriseuran neuvottelijat uudistivat hartaan toivomuksensa, että näyttelypaikat ilmoitettaisiin myös tänne Suomeen, jotta niistä olisi mahdollista informoida Pietariin matkustavia. Näyttely on näkemisen arvoinen. Toivottavasti byrokraattiset ongelmat saadaan voitettua, jotta myös suomalaiset voisivat siihen tutustua.

Kulttuurifoorumiin osallistui molempien maiden korkeita vaikuttajia. Suomesta oli mukana opetusministeri Stefan Wallin, jota Inkerin kulttuuriseuran hallituksen jäsen Toivo Tupin simultaanitulkkasi. Toivo oli yksi Foorumin virallisista tulkeista.	Sateenkaariryhmä on hauska ja taitava. Valitettavasti ryhmän esiintyminen jäi monelta sivu suun, sillä sille oli varattu esiityminen kahvitauon aikana aulassa, jossa paikalla oli vain kourallinen yleisöä.	Tverissä ollaan vieraanvaraisia. Leipää ja suolaa tarjoiltiin sekä Rasehnkan rajalla että kulttuuritalon oven pielessä.

Foorumissa käynnistyivät myös neuvottelut Karjalan kansallisarkiston kanssa sinne muuttaneiden suomalaisten tietojen saamiseksi digitaaliseen muotoon. .

Tveriläinen vieraanvaraisuus häikäisi. Isännät olivat pistäneet parastaan. Tarjolla oli yllin kyllin sekä sielun että vatsan nautintoja. Foorumin virallisen osuuden jälkeen tarjoutui myös tilaisuus piipahtaa alueen karjalaiskylissä.

Tverin alueella asuu myös sodan jälkeen karkotettuja inkeriläisiä. Foorumiyleisöä ihastutti inkeriläinen Kirpun perheen Sateenkaari-yhtye, joka vieraili myös Helsingin kesäjuhlilla heinäkuussa.

Nikoliskojen uinuvan karjalaiskylän syksyistä idylliä.	Kylän koululla pöydät notkuivat kylän emäntien tekemistä herkuista.	Tatjanan ja Anjan esitys säkenöi uskomatonta babuskaenergiaa.

Kuva-arkisto tutuksi


Inkerin kulttuuriseuran sukututkimusjaosto vieraili Museoviraston kuva-arkistossa 4.10. tutustumassa Inkeri-aiheisiin kuviin. Museovirastoon on talletettu yllättävänkin paljon Inkeristä eri aikoina otettuja kuvia. Vanhimmat ovat1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alussa Samuli Paulaharjun voi matkojen varrella talletettuja otoksia. Erittäin runsaasti on jatkosodan aikaisia valokuvia.

Kuva-arkistoon on talletettu tuhansittain eri aihepiireihin liittyviä kuvia, myös henkilökuvia. Yllättäen mapeista voi löytää vaikkapa omien sukulaisten kuvia.

Kuva-arkisto toivoo, että ennen paikalle tuloa otettaisiin yhteyttä asiakaspalveluun. Kuva-arkiston tilat ovat ahtaat ja pahimmassa tapauksessa yllättäen paikalle pistäytyjälle ei riitä tuoleja.

Lämminhenkinen Inkerinpäivänjuhla Tuomiokirkossa 5.10.



Perinteinen Inkerinpäivän juhla Tuomiokirkossa oli lämminhenkinen ja koskettava. Tilaisuus oli omistettu Neuvostoliiton vainoissa kärsineiden muistolle. Tuhannet inkeriläiset menehtyivät 1930-luvun vainon vuosina vankiloissa ja työleireillä. Myös sodan aikana viikkoja kestävät karkotusmatkat härkävaunuissa verottivat ihmishenkiä.

Tuomiokirkossa puhunut pastori Arvo Survo vertasi Inkerin kansaa kuolleesta herätettyyn Lasarukseen. Myös harvalukuinen hengissä sinnitellyttä inkeriläisten joukkoa luultiin kuolleeksi, mutta kuin ihmeen kaupalla se virkosi henkiin 1980-luvun lopulla. Myös Inkerin kirkko elpyi ja toimii nyt aikaisempaa laajemmalla alueella Siperiaa myöten.

Jos sanat puhuttelevat älyä, niin musiikki osuu suoraan sydämeen. Arvo Survo ei tyytynyt pelkästään puhumaan, vaan kanteleella säestäen tulkitsi inkeriläisten tuntoja myös laulaen. Upeaa kuultavaa olivat myös Kamarikuoro Gallerien ja Helsingin Inkeri-kuoron esitykset. Pääasiassa Venäjältä muuttaneista opiskelijoista koostuvan Gallerie-kuoron laulut sitoivat tilaisuuden teeman laajempaan yhteyteen. Inkeriläiset eivät valitettavasti olleet ainoa vainottu ryhmä 1930-luvulla. Inkeri-kuoron tulkitsema Mooses Putron "Ole kanssamme Herra Jeesus" puolestaan muistutti inkeriläisen ja suomalaisen kulttuuriperinnön kiinteästä vuorovaikutuksesta. Mikään ei ole sattumaa. hienon musiikkielämyksen täydensi liturgina toimineen pastori Seppo Kososen komeaääninen, Richard Faltin Siunaus.

Tilaisuuden jälkeen syttyivät kynttilät Tuomiokirkon portaille muistuttamaan ohikulkijoita kauniissa syysillassa Inkerin kansan vaiheista

<