www.inkeri.com
Etusivu

Inkerin kulttuuriseura ry
Etsintäpalsta
Grundtvig II -projekti
Historia ja kulttuuri
Inkerikot
Merkkihenkilöitä
Inkeri-kirjakauppa
Inkerin kulttuurikanava
Inkerin tapatietoa
Kirjallisuutta
Matkoja Inkeriin
Perinneneuleita
Projektit
Sampo-korut
Sukututkimus
Tulevia tapahtumia
Uutisia
Vanhoja Inkeri-lehtiä
Vatjalaiset
По-русски
In English

På svenska
Voterna

Virtuaali-Inkeri
Vankka annos tietoa historiallisesta Inkeristä: kuvia, karttoja, tarinoita, henkilöitä...


Inkeriseuroja
Suomessa
Ruotsissa
Virossa
Pietarissa
Karjalassa


Muita yhdistyksiä
Keravan paluumuuttajien yhdistys
Villa Inkeri


 

Hilkka Putro saateltiin viimeiselle matkalle

Säveltäjän ja Pyhän Marian kirkon urkurin Mooses Putron viimeinen pojantytär Hilkka Putro (22.3.1924-9.9.2010) saateltiin sukulaisten ja ystävien läsnä ollessa viimeiselle matkalle 1.10. Siunauksen toimitti pastori Arvo Survo. Lämminhenkisessä tilaisuudessa kuultiin Mooses Putron henkeen sopien runsaasti musiikkia. Arvo Survo tulkitsi Putron säveltämän Rukouksen, Victoria Alatalo lauloi mm. Ave Marian ja Helena Zimmerman sellolla soittama Järnefeltin kehtolaulu hyvästeli Hilkan.

Inkerin kirkon kuulumisia >

По-русски >>>

Säveltäjä Oleg Romanov on kuollut


Säveltäjä ja muusikko Oleg Romanov kuoli 8.8.2010. Hän oli syntynyt 26.2.1925. Hänen äitinsä Lippo Huima oli inkerinsuomalainen Tyrön seurakunnasta.

Lahjakas hanuristi pääsi opiskelemaan musiikkia aluksi Kazaniin ja sitten Leningradiin, missä hän valmistui konservatoriosta vuonna 1956. Vuosina 1964-1987 Oleg Romanov toimi Leningradin sirkuksen orkesterin johtajana. Hän oli Venäjän federaation ansioitunut taiteilija.

Romanov perusti Inkerin Liiton naiskuoron, joka lauloi mm. suomeksi. Näinä vuosina Romanov sävelsi muutaman Inkeri-aiheisen kappaleen. Romanov kuoroineen vieraili myös Suomessa Inkerin kulttuuriseuran kutsumana vuonna 1996.

INKERILÄISEN TAITEILIJAN NÄYTTELY JYVÄSKYLÄSSÄ

Lue lisää Olga Malytchevasta

Vanhempia uutisia




Kirjailija Leena Laulajainen esittelee Inkerin kulttuuriseuran sukututkimusjaoston vetäjille Pekka Wikbergille ja Risto Toivoselle Vuolelaisen sukunsa tarinaa.

Kahvittelut jatkuivat 11.12. kotoisemmissa tunnelmissa, kun Pohjois-Inkeri-klubi tai lyhyemmin PI-klubi kokoontui Inkerin kulttuuriseuran Koivuun ja tähteen vaihtamaan kokemuksia omista ja perheensä kohtaloista.



Keravan paluumuuttajien pikkujoulu keräsi 16.12. ennätysmäärän väkeä. Pitkän pöydän ääreen ahtautui 18 henkeä muistelemaan mieleen jääneitä jouluja. Yksi hellyttävimmistä muistoista oli Elina Rahimovan harras lapsuudentoive. Joka ainoa joulu hän jaksoi toivoa, että joulupukki olisi muuttanut jonkin monista pehmoleluista oikeaksi koiranpennuksi.

Fil. tohtori Maria Mullonen on kuollut 7.12.2008



Petroskoin yliopiston suomalais-ugrilaisen osaston johtaja fil. tohtori Maria Mullonen kuoli 7.12.2008. Hänen panoksensa suomen ja vepsän kielten kehityksessä Karjalassa on ollut keskeinen. Suomen kieltä opiskeltiin kymmeniä vuosia Mullosen laatimien oppikirjojen avulla. Hänen viimeisimpiä suursaavutuksiaan oli kesäkuussa 2004 ilmestynyt Inkerin murteiden kirja "Elettiinpä ennen Inkeris", joka perustui eri Inkerin murrealueilla asuneiden ihmisten haastatteluihin. Vielä eläkkeellä ollessaankin Maria Mullonen antoi arvokkaan panoksensa nuorten kielen opetukseen Petroskoissa. Kollegoiden muistokirjoitus

Dosentti, kirjailija Lyyli Ronkonen on kuollut


Lyyli Ronkosen (15.3.1927-23.11.2008) elämästä >>>

Lämmmintä mieltä laulamalla



Kulttuurikahvilan väki lauloi täydestä sydämestä Alina-Sinikka Salosen ja Galina Khimitschinin johdolla 27.11. Ilmoille kaikuivat niin suomalaiset kuin venäläisetkin laulut ja lopuksi sikermä joululauluja. Yleisön vetäessä henkeä Alina-Sinikka ja Galina ilahduttivat esittämällä soolonumeroita. Onnistunut ilta päättyi halauksiin ja leveisiin hymyihin.

Kynttilät syttyivät vainouhrien muistoksi 22.11.



Perinteiseen tapaan sytytettiin inkeriläisten vainouhrien muistoksi kynttilämeri Tuomiokirkon portaille iltakirkon päätteeksi. Muistojuhla vietettiin tänä vuonna tavallista myöhemmin, mutta ajankohdan muutoksesta huolimatta tieto oli kulkenut ja paikalla oli runsaslukuinen yleisö. Pastori Hannu Varkki korosti puheessaan sitä, miten Stalinin vainohulluuden synnyttämän vihan ja katkeruuden pystyy voittamaan rukoilemalla ja rakastamalla. Hannu Varkin oma isoisä vangittiin ja hän menehtyi Stalinin kanavalla.



Tarja Laiho Äänellä itkijöistä esitti koskettavan itkuvirren Menehtyneille omaisille. Itkuvirren arkaainen melodia ja Tarjan voimakas tulkinta meni suoraan sydämeen. Itkun tumman tunnelmaa valaisi ehtoollisen aikana Kaarina Lingon heleä kiitoslaulu "Oi kiitos sä Luojani armollinen, joka päivästä jonka mä elin".



Inkeriläiset kasvot tapahtumalle piirsi inkeriläisten paluumuuttajien Pihapihlaja -kuoro tilaisuuden henkeen hienosti istuneella lauluvalikoimallaan. Ovathan inkeriläiset "Kahden maan kansalaisia" ja särkyneitä, joille pitää puhua hiljaa.

Keravalla muisteltiin lapsuuden tarinoita 18.11



Keravan paluumuuttajien marraskuun tapaamisessa karkotettiin kaamosta muistelemalla lapsuuden satuja ja loruja. Kun sanat eivät riittäneet, otettiin laulu avuksi. Iloiseen iltapäivään osallistui 14 paluumuuttajaa Keravalta ja Tuusulasta.

Virkaten, huovuttaen ja tarinoiden


Kerttu Kinnunen ja Pirkko Nykänen seuraavat innokkaiden oppilaidensa ketjusilmukoiden sujumista.

Loppusyksy on ollut ahkeraa aikaa Inkerin kulttuuriseurassa. Lokakuun lopussa Ompeluseuran naiset opastivat nuoria Virkkaamisen saloihin ja iloihin Vantaan tapahtumalauantaissa 25.10.2008. Opastajilla oli hauskaa, vaikka opastettava olisi voinut olla enemmänkin.

Tallinnan potuskapaja 14.-15.11


Pirkko Nykänen, Helena Leppänen ja Elma Puidet kuuntelevat posket hehkuen Tallinnan inkeriläisten tarinoita. Rinnakkaisryhmässä vetäjinä toimivat Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Hannele Repo, Marja Karhula ja Aune Kämäräinen sekä Liisa Söderlund.

Inkerin kulttuuriseuran ja Tallinnan suomalaisen seurakunnan yhteinen Potuskapaja-projekti starttasi marraskuun puolivälissä. Idea syntyi Tartossa inkeriläisten kesäjuhlilla olleesta Muistotyynyjä ja tarinatäkkejä - näyttelystä. Tallinnan kirkkoherra Hannele Repo totesi töitä katsellessaan, että jotain vastaavaa voisi myös Tallinnan Mummokerhossa tehdä.

Joskus asiat etenevät kuin itsestään. Syyskuussa Kulttuuriseuran edustajat kävivät tutustumassa Tallinnan tilanteeseen. Innokkaita muistelijoita oli peräti parikymmentä, joten ryhmiä tarvittaisiin enemmän kuin yksi. ja kokoontumiskertojakin kertyisi useita. Haasteeksi nousivat kustannukset. Vetäjien matkoihin ja oleskeluun Tallinnassa kuluisi melkoinen määrä euroja, vaikka työ tehdäänkin vapaaehtoispohjalla. Mitään tukea spontaanisti syntyneellä projektilla ei ollut. Ongelmat poistuivat, kun Tallink-Silja halusi tarjota työryhmäläisille ilmaiset matkat ja seurakunta yösijan siskonpedissä seurakuntakodissa.

Potuskapajat jatkuvat kevättalvelle saakka. Lopputuloksia saadaan ihailla keväällä näyttelyssä, josta tulee osa Tallinnan suomalaisen seurakunnan 20-vuotis juhlavuoden tapahtumia.

Laurikkalan arkistossa riittää mielenkiintoista tutkittavaa



Inkerin kulttuuriseuran sukututkimusjaos pendelöi 7.11. Turkuun ja tutustui yliopiston kirjastossa rovasti Selim Laurikkalan arkistoon. Mielenkiintoista tutkittavaa osoittautui olevan huomattavasti odotettua runsaammin. Yhdessä päivässä ehdittiin raapaista vain pintaa.

Mukavaa oli tutustua myös Turussa asuviin, sukututkimuksesta kiinnostuneisiin inkeriläisiin. Turun retki ei jäänyt ainoaksi. Toinen matka on suunnitteilla ensi vuodeksi.

Kirjeitä kaukaa ilmestyi 4.11.


Helena Miettinen saatteli uuden karkotettujen inkeriläisten kirjeistä kootun kirjansa maailmalle 4.11.

Tupaantuliaiset Koivussa ja tähdessä 4.11.


Valma Karlson, Alina-Sinikka Salonen, Irja Terävä, Aira Kuronen ja Elma Puidet vireän keskustelun parissa Koivun ja tähden tupaantuliaisissa.

Viriketyöpaja Kikkerissä


Muistojen puutarhassa loistavat elämän värit ja näkyvät mummojen sormenjäljet.

Villa Inkerin palvelutalossa Kikkerissä pidettiin Inkerin kulttuuriseuran hallinnoimankaksivuotisen projektin viimeinen koulutusjakso 27.-29.10. Viriketyöpajasta vastasivat Villa Inkerin puheenjohtaja Eva Kotiniitty ja Inkerin kulttuuriseuran projektisihteeri Margareta Partanen. Projektin tavoitteena on ollut ohjata palvelutalon henkilökuntaa käyttämään luovia ja toiminnallisia menetelmiä luontevana osana päivittäistä ohjelmaa. Lokakuun koulutuspäivien aikana hoitohenkilökunta sai ohjausta märkä- ja neulahuovutukseen. Huopa muotoutui vanhusten käsissä muistojen kotipihan omenoiksi, porkkanoiksi ja kukkatarhaksi. Innolla tuotettu kollaasi koristaa nyt palvelutalon seinää.



Kulunut kaksivuotiskausi on merkinnyt käännettä vanhusten päivittäisessä elämässä. Yhdessä toimiminen ja tekeminen on virkistänyt ja voimauttanut asukkaita. On ollut riemukasta löytää itsestään uusia, piilossa olleita taitoja.

Pohjoisinkeriläisten kulttuurikahvila 23.10.


Pohjois-Inkeristä lähtöisin olevat tai sinne juuriltaan liittyvät viettivät vilkkaan parituntisen lokakuun Kulttuurikahvilassa. Keskenjääneitä juttuja päätettiin jatkaa 11.12. Koivussa ja tähdessä.

Kuvassa Jouni Arjava, Risto Toivonen ja Päivi Tukia.

Kelton muistelutyöpaja


Valmista on. Muistotyynyjä ja hyvää mieltä. Myös uusia tarinoita syntyi, kun tyynyn kuvat innostivat muistelemaan.Palvelutalon johtaja Natalia Väisä ja Inkerin kulttuuriseuran toiminnanjohtaja Helena Miettinen ja kiittelevät mummoja mukavista yhdessäolon hetkistä. Myös Kelton palvelutalo sai oman muistotyynynsä, jota koristaa Kelton vanhan, ennen sotaa tuhoutuneen kirkon valokuva.

Uusi Grundtvig II-projekti käynnistyi 24.-26.10. Frankfurtissa>>
Äänessä Inkerikot -tapahtuma Karjalatalossa 23.8.2008. Lue >>>
Tarinaa ja kuvia Tarton juhlilta. Lue >>>< Inkerin kulttuuriseura piti 20.- 22. Keltossa Teologisen instituutin pihapiirissä sijaitsevassa vanhusten palvelutalossa muistelutyöpajan, jossa asukkaille valmistettiin omat tarinatyynyt.

Palvelutalossa asuu 24 vanhusta, joista vähemmistö 6 - 8 on inkeriläisiä. Muut ovat kunnan tai yksityisten ostopaikkoja venäläisille vanhuksille. Inkeriläisvanhuksista osa oli varsin iäkkäitä, vanhin Mari Savolainen on 101-vuotias. Muistelutyöpajaan oli kutsuttu myös lähikylien inkeriläismummoja valokuvineen.

Vaikka muistelutyöpaja toimi pääasiassa suomen kielellä, touhu kiinnosti myös venäjänkielisiä vanhuksia ja he osallistuivat ahkerasti yhteisiin tuokioihin. Työpajan vetäjät huomasivatkin yllättäen, että osallistujien määrä kaksinkertaistui oletetusta 6 - 8:sta. Kun vanhusten palvelutalossa ei ollut ruokasalin lisäksi muita yhteiseen toimintaan sopivia tiloja, Teologisen instituutin kokoustila muuttui työpajan ajaksi ompelimoksi, jossa Suomesta tuoduista materiaaleista urakoitiin kaikkiaan persoonallista 18 muistotyynyä.

Valmiit tyynyt luovutettiin omistajilleen kakkukahvien kera torstai-iltana. Vastaanotto oli ihastunut. "Tässä tyynyssä on minun koko elämäni", Alina totesi liikuttuneena. Tyynytalkoolaisten saama palaute oli kaikin puolin kannustavaa. Kelton vanhustentalon johtaja Natalia Väisä kertoi työpajan piristäneen vanhuksia. Vaikka vierailijaryhmiä käykin vanhustentalossa tavan takaa, Inkerin kulttuuriseuran muistelutyöpaja oli ainoita, jotka konkreettisesti toimivat mummojen kanssa. Tieto tarinatyynyistä levisi nopeasti Teologisen instituutin opiskelijoille ja myös piispa Aarre Kuukauppi kiinnostui kuulemastaan. Nille, joilla ei ollut vanhoja valokuvia saatavilla, näpsästiin tuore kuva tyynyä koristamaan.


 Kelton muistelutyöpajaan osallistuivat (vas.) Elma Puidet, Helena Miettinen, Pirkko Nykänen, Inkeri Sava, toimittaja Eeva Mäkinen ja Marja Karhula, Mukana oli myös valokuvaaja Aune Kämäräinen, joka joutui palaamaan Suomeen hieman ennen "tyynykahveja".

Tusina tarinamekkoa


Tarinamekot tekijöineen yhteiskuvassa.

Syyskuussa käynnistynyt tarinamekkokurssi huipentui 10.3. yhteiskatselmukseen. Syksyn ja talven mittaan oli suunniteltu omat yksilölliset kankaat ja kuosiin sopiva vaate. Lopputuloksena oli nähtävissä tekijöidensä näköisiä elämää pursuavia luomuksia, jotkut juhlavaatteeksi ja toiset arkikäyttöön tai virittämään keskustelua.


Tarinamekkojen kuvioinnissa oli herkkyyttä, värejä ja muotoja suojelusenkeleistä kiukkuisiin kukkoihin ja kuviointia runoista seinärappauksiin. Moneen mekkoon oli tallentunut lapsuuden maisemat ja kuvat.

Muistomekkojen tekoprosessi oli haastava. Oman tarinan tuottamisen ohella tekijät oppivat koko ajan uutta sekä kankaan painannan menetelmistä, väriopista ja suunnittelusta. Ilmeisesti oppimisen tuska ei ollut kaikkien kohdalla muuttunut vielä varauksettomaksi onnistumisen iloksi, sillä moni muistomekkomannekiini vähätteli omaa työtään, jotka ulkopuolisten silmin näyttivät mielenkiintoisilta ja upeilta.

Osa mekoista on näytteillä 18.3. Stoan Galleriassa avattavassa näyttelyssä.

Presidentti Tarja Halonen avasi Rajantakaista Karjalaa -näyttelyn



Kulttuurien museossa avattiin 3.3. Rajantakaista Karjalaa - näyttely, jossa myös inkeriläisillä on oma nurkkansa. Intendentti Ildiko Lehtisen suunnitteleman upean näyttelyn avasi presidentti Tarja Halonen, joka puheessaan pohdiskeli rajan merkitystä kulttuurisena tilana sekä korosti kansallisen kulttuurin merkitystä nykyihmisen elämässä. Rajantakaisten tervehdyksen tuli Vienan Karjalsta sikäläisen lauluryhmän tulkitsemana.



Inkerin kulttuuriseura on tuottanut näyttelyyn dvd-esityksen "Ikuinen kulkuri", jossa kuvin ja sanoin kerrottaan lyhyesti Inkerin historiasta sekä viisi eri-ikäisten ja eritaustaisten inkeriläisten tarinaa. Tarinat kiinnostivat avajaisvieraita, luurit eivät ehtineet penkillä pölyttyä. Kokoelma innosti myös keskusteluun. Helena Miettisen kanssa rupattelemassa kaksi Liisaa: Suikkanen ja Söderlund.

Inkerikot keskipisteessä ensimmäisessä kulttuurikahvilassa



Inkerin kulttuuriseuran kulttuurikahvilatoiminta käynnistyi Kalevalnapäivänä Caisan tiloissa, jolloin Marjukka Patrakka perehdytti inkerikkojen historiaan ja nykypäivään. Inkerikot ovat vatjalalisten ohella Inkerinmaan alkuperäisasukkaita, jotka ovat nykyisin varsin vähälukuisia ja vaille huomiota jääneitä.



Parituntisen tuokion aikana syntyi vilkastakin keskustelua. Kuvassa inkerikkoihin perehtynyt tutkija Aira Kuronen vaihtamassa mielipiteitä Jorma Kuortin kanssa, jota kiinnosti inkerikkojen sodanjälkeinen lähtö Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan jaloista Suomeen evakuotiin noin 3 000 inkerikkoa ja vatjalaista, jotka valtaosin palasivat takaisin. Yhtenä syynä oli heidän saamansa kohtelu. Ortodoksista uskontoa tunnustavat ja venäläisperäisiä nimiä kantaviin inkerikkohin suhtauduttiin epäluuloisesti "ei-suomalaisina". Arviolta muutamia satoja jäi palaamatta Neuvostoliittoon. Myös Ruotsiin saattoi siirtyä kourallinen.

Inkerikoista ja vatjalaisista kerrotaan lisää omilla sivuilla. Kaikki täydentävä tieto on tervetullutta.