www.inkeri.com

Etusivu

Etsintäpalsta
Grundtvig II -projekti
Inkerin kulttuuriseura ry
Inkerikot
Historia ja kulttuuri
Inkeri-kirjakauppa
Inkerin kulttuurikanava
Inkerin tapatietoa
Kirjallisuutta
Matkoja Inkeriin
Inkerin perinneneuleita
Sampo-korut
Sukututkimus
Tulevia tapahtumia
Uutisia
По-русски
In English


Virtuaali-Inkeri
Vankka annos tietoa historiallisesta Inkeristä: kuvia, karttoja, tarinoita, henkilöitä...


Inkeriseuroja
Suomessa
Ruotsissa
Virossa
Pietarissa
Karjalassa


Muita yhdistyksiä
Keravan paluumuuttajien yhdistys
Villa Inkeri


 

VATJALAISET.
INKERIN ALKUPERÄISKANSA

Vatjalaiset ovat erittäin uhanalainen Inkerinmaan suomalaiskansa. Äidinkielenään vatjaa puhuvia lasketaan olevan alle 10, vatjalaisinä itseään pitäviä muutamia kymmeniä. Vatjalaisuus kiinostaa kuitenkin monia, joiden historialliset juuret ulottuvat Vatjanmaalle ja he haluavat opetella vatjan kieltä ja vaalivat kulttuuriperinteitä.

Inkerin kulttuuriseura on tukenut jo useiden vuosien aikana vatjalaiten pyrkimyksiä. Esimerkkinä mainittakoon neljänä vuotena aikuisille pidetyt vatjan kielen ja kultturin kurssit Luutsassa, yhdessä vielä voimissaan olevista vatjalaiskylistä. Alla olevasta linkkiä klikkaamalla projektin loppuraportista löytyy lisää tietoa vatjan kielen kursseista.

Inkerin kulttuuriseura organisoi yhteistyössä Vatjan Kulttuuriseuran, Soikula-seuran, Pietarin Inkerin liiton, Elias Lönnrot-seuran ja Ruijan kveeniliiton kanssa Leningradin alueen vähemmistökielien ja kulttuurien tukiprojektin 2010-2013. Tietoa vatjalaisten, inkeroisten, inkerinsuomalaisten ja kveenienkin tilanteesta löytyy oheisesta projektin loppuraportista

Lue suomenkielinen raportti tästä
The final report in English


Vatjalaismuseo avattiin Luutsassa heinäkuussa 2013 näyttävin seremonioin ja
paikallishallinnon ja kirkon edustajien läsnäollessa. Kaasuyhtiö sponsoroi rakennuksen
mutta nyt ongelmana on löytää rahat museon ylläpitämiseen.

Tutustu Vatjan Virtuaalimuseoon

Tietoa Vatjasta ja vatjalaisista on koottu Vatjan kulttuuriseuran toimittamaan Virtuaalimuseoon. Virtuaalimuseon rakentaminen käynnistyi, kun Luutsassa ollut vatjalaismuseo poltettiin kahdesti. Tosin kesällä 2013 avattiin uusi "oikea" Ust-Lugan sataamaa rakentaneen kaasuyhtiön sponsoroima museo Luutsan kylään. Mutta virtuaalimuseo on käytettävissä niillekin, jotka eivät pääse Luutsaan matkustamaan. Yhteistyöprojektin tukemana Virtuaalimuseon tekstit ovat nyt luettavissa paitsi venäjäksi, myös suomeksi, englanniksi ja viroksi. Klikkaa Vatjan Virtuaalimuseon sivustolle >>

Opettele päivittäin vatjankielinen sana

Facebookissa julkaistaan päivittäin vatjankielinen sana tai sananparsi. Liity mukaan oppijoiden joukkoon. Klikkaa tästä

Klikkaa Vatjan kulttuuriseuran sivustolle >>


På svenska >>>

Vatjan kielen sanastoa englanniksi

Hyviä uutisia Vatjanmaalta

Vatjanmaalta kantautui hyviä uutisia. Vatjalaiset on lokakuussa 2008 liitetty Venäjän alkuperäiskansojen luetteloon eli heillä on nyt status.


Vatjalainen Darja Lehti on antanut kasvonsa Inkerin itkuille.

Vatjalaiset ovat Virosta tulleita Inkerinmaan vanhimpia asukkaita. Nykyään vatjalaiset ovat lähellä häviämistä. Vuonna 1850 vatjalaisia oli 5 000, lähinnä Luoteis-Inkerissä Kaprion ja Kattilan tienoilla, nykyisin enää muutamia kymmeniä.

Vatjan kieli on läheistä sukua viron, liivin ja suomen kielille. Vain kymmenkunta puhuu kunnolla omaa äidinkieltään. Nuoret eivät enää puhu omaa kieltään ja vanhukset kuolevat pian pois. Kielessä on hauskoja poikkeavuuksia. Kun vatjalainen puhuu munien istuttamisesta, hän tarkoittaa perunoiden kasvattamista ja kun hän toteaa vakavasti, että vesi tappaa, niin hän iloitsee siitä, että vettä riittää. Vatjalaiset ovat olleet jo useita vuosisatoja kaksi-ja kolmikielisiä (vatja, inkeroinen ja venäjä). Vatjalaisilla ei koskaan ole ollut omaa kirjakieltä. 1920-30-luvuilla oli koulun opetuskielenä venäjän rinnalla inkeroinen. Seka-avioliitot inkerikkojen kanssa olivat yleisiä. Perheissä säilyi itämerensuomalainen kaksikielisyys, yleensä isä oli vatjalainen ja äiti inkerikko.


Vatjalaiset ovat uskonnoltaan ortodokseja. Vatjalaisten erityisistä kulttuuripiirteistä ei ole löytynyt tietoa.

Vatjalaiset olivat aikanaan merkittävä kansanryhmä: yksi Novgorodin hallinnollinen yksikkö oli nimeltään Vatjan viidennes. Vatjalaisten historia on kertomus sodista ja nälänhädistä, jotka vähitellen tuhosivat väestöä. 1800-luvulla vatjalaiset ja inkeroiset sulautuivat toisiinsa ja venäläisiin siinä määrin, että kummallakaan kielellä ei ole kirjallisuutta.


Vatjalainen nukke. Kulttuurien museossa.

Aikaisemmin vatjalaisalueilla toimi kalastuskolhoosi ja maanviljelykolhoosi. Kalasta tehtiin säilykkeitä ja maitoa vietiin Petteriin, eli Pietariin. Nyt kolhoosi on lopetettu, ja elämä on melkein kuollut kolmessa vatjalaiskylässä


Vatjalaisuutta on yritetty elvyttää. Kesäisin Pietarin päivän paikkeilla heinäkuussa on Luutsan kylässä muodostunut jo perinteeksi kotiseutujuhla. Juhlassa on kolme "virallista kieltä" - vatja, inkeroinen, jonka puhujia on satoja, ja venäjä. Paikalliset asukkaat ovat tiedostaneet monikulttuurisuuden rikkautena. Se näkyy juhlan ohjelmassa Ma ja pud leväd, meid eb le - Maa ja puut jäävät, mutta meitä ei enää ole.

Vatjalaisten lipun ja vaakunan on suunnitellut vatjalaisten ystävä Aleksander Gurinov. Sininen symboloi vesistöjä, v:n muotoinen valkoinen vesistöjen väliin kiilautuvaa rantaa ja vatjalaisten nimen alkukirjainta, punainen risti vatjalaisten uskoa ja vuosisatojen aikana nähtyjä koettelemuksia. Vatjalaisilla on ollut onni saada avioliiton kautta joukkoonsa venäläissyntyinen Tatjana Jefimova. Juhlien lisäksi hän on perustanut Vatjan museon. Vatjafiilien ansiosta vatjalaisilla on nyt ensimmäistä kertaa historiassa myös oma vaakuna, lippu ja lipunnostolaulu.

Vatjalaiset nuoret ovat perustaneet oman Linnud-lauluyhtyeen.


Vatjalaisten asuma-alueita Kattila-Soikkolan alueella.

Lähteet: Marjukka Patrakka, Inkerin seula. Kotiseutulehti 1991:1.
http://www.vihrearouva.net/usko/ote1.html