|
www.inkeri.com Etusivu Etsintäpalsta Grundtvig II -projekti Inkerin kulttuuriseura ry Historia ja kulttuuri Inkeri-kirjakauppa Inkerin kulttuurikanava Inkerin tapatietoa Kirjallisuutta Matkoja Inkeriin Inkerin perinneneuleita Sampo-korut Sukututkimus Tulevia tapahtumia Uutisia По-русски In English Virtuaali-Inkeri Vankka annos tietoa historiallisesta Inkeristä: kuvia, karttoja, tarinoita, henkilöitä... Inkeriseuroja Suomessa Ruotsissa Virossa Pietarissa Karjalassa Muita yhdistyksiä Keravan paluumuuttajien yhdistys Villa Inkeri |
Inkerin virpomisperinteestäInkeriläisten viesti 4/1962Virpoi, varpoi Inkerissä oli virpominen vanha kansanomainen perinne. Virpomassa käytiin virpo- eli palmusunnuntaina tai -lauantaina. Paikkakunnallisesta tottumuksesta riippuen eri pitäjissä asia saatettiin hoitaa eri tavalla Virpovitsat, urpuiset pajunoksat eli 'palmut' haettiin jo ennakolta edellisellä viikolla niittyjen reunustoilta, missä ne vesiperäisessä maassa ja ojien varsilla kasvoivat rehevinä, urvut pörröisimpinä ja hopeavälkkeisimpinä. Pakkastalven aiheuttaman kevään myöhästymisen sattuessa varhaispääsiäisen edellä tuotiin virpovitsat jo riittävän ajoissa tupaan, missä ne vesiastiassa lämpimän ilman vaikutuksesta aukaisivat urpunsa virposunnuntaiksi Keski-Inkerin pitäjissä Spankkovalla, Kolppanassa, Skuoritsassa ja Tuutarissa sidottiin virpovitsat pientä varpaluutaa muistuttavaksi kimpuksi eli putshokaks, mikä koristeltiin sorjaksi. Oksiin sidottiin kirjavia kangastilkkuja solmukkeiksi, ohuesta värillisestä paperista leikattuja iloisia kevätaurinkoja, ristinmerkkejä ym. tai värjättyjä höyheniä. Virpovitsoihin piti näet saada vihreää väriä, mitä pidettiin kevään heräämiselle suotuisana. Virpovitsojen koristuspapereitten joukkoon jokainen koetti saada vihantaa. Vihreäksi väriksi kelpasivat puolukanvarret, katajanoksat tai variksenvarpaat. Ensimmäiseksi keväällä versovat kasvit, kuten pajunoksat ovat aina olleet tärkeitä pääsiäisen juhlistajia. Niillä uskottiin olevan elämää edistävän ja tuhoa karkottavaa salaperäistä voimaa. Uskomuksen juuret ulottuvat kauas menneisyyteen. Myös muinaiset juutalaiset juhlivat pääsiäistä hedelmällisyyden juhlana, joiden seremoniat edistivät heidän mielestään maanviljelystä ja karjanhoitoa. Virpolauantai, se oljki lasten suurjuhla! Tarkoituksena oli yllättää virvottava unitilallaan, minkä vuoksi virpojat läksivät liikkeelle aikaisin. Aamulla auringonnousun aikaan hankisilla pelloilla ja autioilla teillä kulki lapsia virpovitsat kainalossa tutusta talosta toiseen virpomassa Tapa oli yleinen, joten kylien taloissa odotettiin virpojia. Sen vuoksi monin paikoin jätettiin illalla ovet auki tai avattiin varhain aamulla, jotta virpojat pääsisivät sisälle. Olivathan he tuoreuden ja terveyden sekä karjaonnen tuojia. Hei.. dän piti nimenomaan päästä tulemaan yllättäen ja saada herättää nukkuja virpolaulunsa loruiluun. Asiaan kuuluvassa luvussa ensin toivotettiin virvottavalla tuoreutta ja terveyttä, talolle karja- ja kanaonnea. Lopuksi virpoja pyysi itselleni virpomispalkkaa eli kuostia. Virpoi, varpoi, vitsoil selkää, tuoreeks, terveeks tulevaaks vuuveeks, kuin mont urpaa, niin mont uuttii, kuin mont varpaa, niin mont vasikkaa, kuin mont lehtee, niin mont lehmää, kuin mont oksaa, niin mont orrii. Virpoi, varpoi, vitsat siul, kanaltais muna miul, voilusikka lehmältäis, kuakku taikinaiseltais, kopekkainen kukkarostais, viikoks velkaa, enempää ei kelpaa. Luppaat sie, luppaat sie! Tai "Mie siun virvon viisahaks, taputtelen taitavaks, rikkaan talon emännäks, suuren leivän paistajaks! Heinäajaks sauna-akaks, mie siun lapses likaks!" (Paavo Steenari, Lemp. Hipelinmäki) Virpominen jatkui niin kauan kunnes virvottava lupasi antaa viikon kuluttua kuostin eli palkan. Lapsille oli tärkeintä virpoa omia kummejaan, tätejään ja mummojaan. Näille jaettiin myös sorjimmiksi koristellut virpovitsat. Toisissa taloissa saattoivat käydä melkein koko kylän lapset virpomassa Virpojien taloon jättämät virpovitsat emäntä pani ikkunoiden ja ovien pieliin. Osa niistä saatettiin viedä läävään kurkihirren rakoon. Näillä onnenvitsoilla hän ajoi jyrinpäivänä ensi kerran lehmät ulos läävästä yhteiseen karjaan saatettaviksi. Pääsiäislauantaina inkeriläisemännällä oli tavallista kiireempää. Pitihän silloin varsinaisten pääsiäispyhien varustelujen lisäksi huolehtia siivouksesta ja muista taloustöistä. Paistettiin erilaisia piirakoita, niin vehnäskuorisia riisryyni- kuin kovamaito- eli rahkapiirakoita, mitkä olivat erikoisherkkuja pääsiäisenä Tähän ryhmään kuului myös munavoin valmistaminen ja erikoisesti kananmunien keittäminen ja värjääminen joko sipulinkuorilla, vastanlehdillä, kivissä kasvaneilla karpeilla tai erikoisväreillä. Ennen värjäämistä munien ympärille voitiin kietoa paksua villalankaa poikki- tai pituussuuntaan. Munia värjättäessä näin jäi langan alus valkoiseksi muodostaen tarkoitetun koristeellisen kuvion munan pinnalle. Vehnäset leivottiin joko isoiksi "kuakuiksi', mistä tarpeen mukaan leikattiin virpojille käntyt, tai tehtiin jokaiselle oma pieni vehnänen. Voita kirnuttiin munavoita varten kotikäyttöön, toisin paikoin myös virpojien kuostipalan päälle levitettävåksi. Isännät vaihtoivat ajoissa pikkurahoja virpojien paikoiksi, Oli näet huolellisesti valmistauduttava tältä varalta Se oli kunnia-asia. Hymyilevä aurinko loisti syvänsiniseltä taivaalta, kun yhtä aurinkoiset virpojat pääsiäissunnuntaiaamuna tai -lauantaina riensivät jälleen samoja teitä, tällä kertaa korit käsivarrellaan tai salkut (kagaspussit) ja nyytit kainalossaan talosta taloon paikkojaan keräämään. Tupaan tultuaan he tervehtivät kohteliaasti ja 'hauskaa pääsiäistä' toivottaen sanoivat: "Myö tultii virpomapalkoil" tai: "Myö tultii kuostii ajamaa". Heille annettiin kaikkea sitä, mitä virpomalaulu edellytti: muna kanasta, kuakku taikinasta ja kopeekka kukkarosta. Vehnäsen sijasta saatettiin antaa muita erikoisleivonnaisia jopa hedelmiä, esiin, appelsiini ja makeisia. Kun kuostinajajat palasivat korit, salkut ja nyytit kukkuroillaan palkkoja, samoihin aikoihin kylän nuoret järjestelivät liekkunuoria (kiikkuja) kujakatoksiin luhtien orsiin. Pääsiäispyhinä liekuttiin köysien varassa olevalla paksulla lankulla vierivierin istuen huimassa vauhdissa. Kiikkulaudan kummassakin päässä nuorista kiinni pitäen oli hyvät pönkijät vauhtia ylläpitämässä. Monien talojen kujakatoksista kaikui tällöin lasten tai nuorten pääsiäislaulun reipas ja heleä sävel. |